Entisen Runoniekan Juuso Mursun runoja Pudasjärveltä

Entisen Runoniekan Juuso Mursun runoja Pudasjärveltä Kirjoittanut Juuso Mursu

Seuraava runo on lähetetty Pudasjälveltä, mutta se on Kuusamossa tehty. Kunniotettava lähettäjä kirjoittaa siitä:

”Vuonna 1775 on Juuso Mursu Kuusamosta kotoisin tehnyt tämän runon Jurmun eli Kupson maalla Pudasjärven pitäjään Kuren kylässä. Kuuson talo Jurmussa oli silloin mainion rikas. Naimisen kautta tuotiin siihen paljo tavaraa Hyttisen eli Kosamon maalta Puroksen kylästä, josta muori oli kotoisin, ja tämä sai myös suuren perinnön Puolangolta Askan mäeltä, jossa Moilasen suku silloin oli haltiana. Runossa mainittu Tauriainen oli mainio renkimies Kiannolla, ja se palkan ulpalla kutsuttiin Jurmuun. Vappu ja Anni olivat Kupson tyttäret ja Anni oli enemmän yksinkertainen, eli ikänsä naimatoinna ja pidettiin kesillä paimenena. Olli Tauriainen nai Hetetjärven kylästä lesken ja pääsi isännäksi, jonka suku vielä elää siellä ja Vappu naitiin Lehtovaaralle, jonka perikuntaa vielä on siellä. – Runo on tehty Ollista ja Vapusta ja kuuluu näin:

Tuop’ on kumma kuullakseni,

Ihme ilman ollakseni,

Kun nyt meidän kuulu Kupso,

Jok’ on ponneton pohatta,

Äveri äkeä kanssa,

Valitsi valilla rengin,

Haki suurella halulla

Paraimman Paltamosta;

Raskitsi railoa panna,

Paljon palkaksi luvata,

Palkaksi parahan miehen.

Kun oli kulunut vuosi,

Pitäis nyt pian ruveta

Rahoa rapistamahan,

Seteliä selvittämän

Palkaksi parahan miehen.

Mieli nurjaksi menevi,

Paljon kukkaro kuluvi,

Paljon tasku huoppenovi

Paikassa parahan miehen.

Hytytär hyvä emäntä,

Moilatar mokoma muori

Ajatteli itseksensä,

Sanovi Ollille saloa:

Oisi mulla Olli rukka

Parempata palkkoaki

Panna palkaksi sinulle.

Oh, kun ihastui Olli,

Sanovi sanoilla näillä,

Valan vannoi kerrassansa:

Olen totta vuoden toisen

Ilman pestin päästämättä,

Rahakassan kaivamatta,

Olen orjana sinulla

Heti vuodenki alusta

Tällä palkalla paraalla.

Kun nyt kuuli nuori Kupso,

Huomatsi kodin isäntä

Muorin miettimän asian,

Tuosta nousi noitumaan,

Kiivastui kiroamahan;

Tuosta äärtyi äitillensä,

Vapulle vihastui varsin,

Suuttuipa sisarellensa.

Olli ottaapi pakonsa,

Painoi kohti Parviaista

Kaiketi kasakkuehen;

Viipyi siellä viikon, kaksi,

Kulutteli kuukaudenkin;

Itku siirtyi silmän alle,

Murehesta muoto muuttui:

Käy ei kätöset työhön,

Jaksa ei jalat hypellä,

Ei voi polvet ponnistella;

Pulkka ei tunnu tuorehelta,

Eikä läiky lämpimältä:

Kylmin hohtavi hopea,

Kylmän kulta kuumottavi.

Vappu se vaivasta pakeni,

Koitti kohti Kurttilata,

Kävi turvihin tätinsä,

Viipyi siellä viikon, kaksi,

Kuletteli kuukaudenkin.

Itku siirtyi silmän alle,

Murehesta muoto muuttui.

Käy ei kätöset työhön,

Suu ei ruokoa suvaitse;

Sylin sydäntä pitääpi

Käsin varsin vatsoansa – – –

Hyvä tahto Tauriaisen

Saattoi vaivoja Vapulle – –

Vappu koitatti kotihin

Elomaalle entiselle.

Urahtaapi nuori Kupso:

Ei ole sijoa sinulla,

Mene toisellen talohon.

Vappu juoksi joutusasti,

Päälle harjun hartahasti

Kaikkien kaluinsa kanssa

Tuonne toisehen talohon,

Kaiketi kasakkuehen.

Viipyy siellä viikon, kaksi,

Kuukauden kuluttelovi.

Olli koitatti kotihin,

Elomaalle entiselle,

Eipä entistä näkynyt.

Itku siirtyi silmän alle,

Murehesta muoto muuttui,

Suu ei ruokoa suvatse.

Hytytär hyvä emäntä,

Moilatar mokoma muori

Sanoi Ollille saloa:

Tuoll’ on toisessa talossa

Kaikkien kaluinsa kanssa.

Oh, kuin ihastui Olli!

Olli juoksevi kujoa,

Päälle harjun hartahasti

Tuonne toisehen talohon;

Tuollakos tuttunsa näkevi,

Tuolla yhtehen yhyttiin,

Luuli auringon näkyvän,

Päivän koiton kuumottavan.

Hytytär hyvä emäntä,

Moilatar mokoma muori

Laittoi herkut herjattomat,

Ruuat rasvaset rakensi,

Sekä makkarat makeat.

Sanoi Annille saloa:

Saatapas sana kylälle,

Viepä vielä viime kerta,

Tahdo sieltä Tauriaista,

Vappua varoita varsin.

Anni juoksevi kujoa,

Menövi mäkeä päälle

Makkara makea kädessä.

Vappu se vahvasti kysyypi

Tauriainen tarkemmasti,

Onkos mieli ollenkana

Ottoa koti-vävyä.

Anni ainakin sanovi,

Aivan on oikein asioit,

Mi soisi mielellänsä

Vaikk’ ei veljeni suvatse.

Anni eellä astelevi,

Vappu vahvasti perässä.

Tuolla taisi Tauriainen,

Vakasti Vapun jälessä.

Näin nyt vietihin vävyä,

Kuljetettihin Kupsolahan

Pöystin luokse pöydän päähän.

Anni Uksen aukasevi, –

Jo on pöystit pöydän päässä.

Hytytär hyvä emäntä,

Moilatar mokoma muori

Sanovi sanoilla näillä:

Ota tuosta Olli rukka

Suuhusi suloinen ruoka,

Maistapas pala makia!

Tuostako Olli ottelovi,

Vappu vahvasti purovi

Hamuaapi hampahiton,

Lovi lammas lohkelovi.

Kun oli Olli ottanunna

Ruokoa rehellisesti,

Vappu virren veisoavi,

Anni auttaapi vähäsen.

Tuota Kupso kuuntelovi

Penkin päässä pitkänänsä

Päästipä pakan sävelen,

Pitkän porinan puhalsi. –

Hytytär hyvä emäntä,

Moilatar mokoma muori

Laitti nuoria levolle,

Sanovi sanoilla näillä

Tauriaiselle talossa:

Kuin sä Vappua rakastat,

Kaikki ma kaluni annan

Tauriaisen taltosehen,

Hyttisen ison hyvyyden,

Moilasen mokomat riistat.

Kupso kuulepas satua!

Mitäpä, minun olisi,

Toisen tuumahan tulisi;

Kuk’ on saanunna tavaran,

Itse on isäntä sille.

Vielä virkkeni vihakin,

Karttui sitte karjastakin,

Leikki lehmistä etehen,

Mitkä ammoit ammehissa,

Kiljuit suolain seassa,

Mitkä pääsit penningiksi.

Tämän on laulun laittanunna

Juuso Mursu juorukontti

Kylän kylmissä tuvissa,

Osannut ovettomassa,

Aivan akkunattomassa.

On se kauvan kaunis ollut,

Ennen kuin Aatami asettui;

Ei oo laipiot lahonna,

Eikä seinät puristellut,

Vaikk’ on tuuli lunta tuonut,

Viskonut vihurin voima,

Säkehillä säihkötellyt

Miks’ oon yksin yötä maannut?

Oravat’ olen ajanut,

Viisikynttä kyörännynnä,

Koira on karannut multa,

Huinahtanut haukkujani

Kokemahan korpin kanssa,

Raatoa repelemähän,

Kuollutta kuluttamaan,

Kun nyt Kurtin kuulu härkä,

Poro parahan pohatan

Tuonne on suolle sortununna,

Rämeään rätistynynnä,

Oijennut ojan noruhon,

Kuivan kuusen juuren luokse,

Möyliälle mättähälle,

Jost’ ovat koivet kotihin saatu,

Pala taljoa talohon.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 31.10.1857.