Epäilijä (Ahlqvist)

Wikiaineistosta
Epäilijä.

Kirjoittanut August Ahlqvist


Minä etsin ja etsin jo kauvan –
Ilon polvuilta poiketen pois –
Sitä lähdettä, jostapa rauhan
Sydän-parkani siemata vois.
Elon vimmahan heitime hurjaan,
Olin maailman markkinamies;
Minä arvelin: mielehen’ kurjaan
Tämä lohtua tuo kukaties.
Nepä, hekkuman hehku ja huiske,
Pian tuhkalta tuntuivat vaan,
Sulosuisenki suutelot, kuiske
Rupes’ kohta jo inhoittamaan.
Ja ma istuime viisasten luokse
Sekä juurehen tietojen-puun:
Muka tästä se neste nyt juoksee,
Joka jäähtää mun polttavan suun’!
Ja he ottivat omenan puustaan,
Ja mun syödäni antoivat sen.
Vaan karvas ja kuiv’ ol’ se suustan’,
Siten jäähdintä saanut ma en.
Jopa selvemmän vastauksen, luulin,
Toki taitellen hengeltä saan;
Mut vaan kantelon kaikua kuulin
Kysymykseeni polttelevaan.
Ja ma kaikesta, kuin täten koetin,
Läpi etsien taivahan, maan,
Mitä vaivainen muuta ma voitin:
Epätoivon ja epäilyn vaan!

A. O[ksanen]. [August Ahlqvist]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki. [[Luokka:August Ahlqvist]