Epätoivoa

XXX [Epätoivoa] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Oi lohduttomuus, epätoivo, suru pohjaton ihmisen vuoksi,

kun juottaen kuollutta multaa veri elävä suonista juoksi!

Sodan mielettömyys, tuhon hulluus, hävityksen hirmuinen rumuus.

elon versot ja taimet toivon tukehtuu sinun hornansumuus!

Sitä vartenko ihminen syntyi? Parempaan oli pyrkimys suotta!

Edistyksestä haastaa hulluus: sama jatkui miljoonan vuotta!

Viha varttuu vain, paha karttuu, sopu, rakkaus kutsuvat turhaan!

Yhä ihminen tapparaan tarttuu, yhä ryhtyy hän veljensä murhaan!

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.