Siirry sisältöön

Eräälle runoilijalle

Wikiaineistosta
Eräälle runoilijalle

Kirjoittanut Eino Leino


Kun korviini airuet maineen
sun henkesi heelmät toi
ja kansa kun laakerit laitti
sekä seppelin kulmasi loi,
hän on kuin tarmokas tammi
– näin mietin mä mielessäin –,
elon onnea säihkyvin silmin
hän laulavi pystyssä päin.
Sill’ lämpöä, riemua rinnan
vain leimusi laulusi sun,
opin niistä mä voimoa aatteen,
imin intoa taisteluhun.
On köyryssä, kuulehan, selkäs,
on vaaleat huules nuo,
punaruusuja poskies päille
elon toivehet, auvo ei luo.
Voi, virkahan, laulaja vaalee,
puna poskien minne jäi!
Mihin unhotit toivehet tuoreet
elon taistossa temmeltäin?


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.