Eräälle runoilijalle

Eräälle runoilijalle Kirjoittanut Eino Leino

Kun korviini airuet maineen

sun henkesi heelmät toi

ja kansa kun laakerit laitti

sekä seppelin kulmasi loi,

hän on kuin tarmokas tammi

– näin mietin mä mielessäin –,

elon onnea säihkyvin silmin

hän laulavi pystyssä päin.

Sill’ lämpöä, riemua rinnan

vain leimusi laulusi sun,

opin niistä mä voimoa aatteen,

imin intoa taisteluhun.

On köyryssä, kuulehan, selkäs,

on vaaleat huules nuo,

punaruusuja poskies päille

elon toivehet, auvo ei luo.

Voi, virkahan, laulaja vaalee,

puna poskien minne jäi!

Mihin unhotit toivehet tuoreet

elon taistossa temmeltäin?

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.