Erämaan kameli

Erämaan kameli. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Ei lauhkeat rannat ja ruohostot

ties vieriä vehmahaks luoneet.

Ei suojanas palmujen katveikot,

ei tuiskujen tullessa huoneet.

Vaan taival pitkä ja tuntematon,

meri hiekkainen joka puolla.

Voi musta myrsky sun aavikkohon

pian haudata. Kentällä tuolla

eräkulkijan luut monet kalvenneet.

Toki retkihin käyt, ei kauhut

sua estä, vuorten harjanteet,

syvät kuilut, virtojen pauhut.

Vilu, helle, nälkä ja ponnistus,

yönuotion ääressä pedot.

Jano viikottainen ja uupumus

vain kangastuksena kedot.

Niin aartehet kannoit. Kerran vain

sun lannistui jalo kaula,

ja sä itkit helmassa autiomaan,

kun kohtasi kuolon paula.

Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.