Erämaan opetus
| Erämaan opetus. Kirjoittanut Juhani Siljo |
- Hyvin opetti mua
- kivet, puut ja kannot:
- – Tule terveeksi täällä,
- jätä heikkojen saaliiksi
- elon sylinannot!
- Hyvin opetti mua
- suur’ erämaa:
- – Elon autuus on sun:
- sitä katsoa saat, et koskea saa!
- Tulin terveeksi siellä
- ja ihmisiin
- tulen taas, erämaasta
- suurkaupunkiin.
- Elon autuutta katson:
- se onhan mun –,
- näen uhkeat, muhkeat
- maailmannaiset,
- ilot, ihmistaidot
- näen kaikkinaiset,
- mua läikät lyö
- elon aaltoilun.
- Ja ma noudatan oppia
- terveellistä
- ja vailla kaunaa
- suon muiden noppia
- elon marjat, ne mistä
- he löytää vain.
- Oi erämaa!
- Sua kuollessain
- mun sieluni autuus kumartaa:
- oli mulle oppisi
- terveellinen,
- – hyvin elämä kuontui,
- hyvin kuoleminen,
- mun ruumiini tervennä
- kuololle säilyi,
- mun sieluni peilissä
- elo kirkkaana päilyi.
- Oi erämaa!
- Sinun lihaas oon, sinun vertas vain,
- sinun ylvään autuutes ma sain,
- – ja ma katsoa saan, mit’ en koskea saa!
Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.