Eräs muisto
| Eräs muisto Kirjoittanut Eino Leino |
1 Tähti
[muokkaa]- Noinko putosit? Noinko katosit,
- mun elämäni kultainen tähti?
- Noinko käy? Hänt’ enää ei näy.
- Hänen kanssansa kaunehin lähti.
- Hän kuollut ei. Hänet maailma vei.
- Yö yksinäisen nyt saartaa.
- Kai käy myös mun kuin kävi jo sun.
- Hukat huutaen hautaani kaartaa.
- Vain sanon ma näin, vain anon ma näin:
- lepo minulle lempeä suokaa!
- En luullut näin pian jälkeenpäin,
- mure tää että muistoas huokaa.
2 Säde ja kide
[muokkaa]- Jääkylmä järkeni laukes kai
- tuon liekkilammen pintaan,
- kun siitä se hurmion hullun sai,
- jää astui aallon rintaan.
- Lait luonnon kertoo: jos keväimeen
- syys yhtyy, ja säteen kide
- jos ottaa onneensa alle veen,
- sen hyytää jo hyinen side.
- Siks varmaan nyt tuskani temmeltää
- kuin tulen ja tuulien vanki,
- hänen kultainen kuplansa kimmeltää
- kuin kuolon ja talven hanki.
3 Joutsenjärvi
[muokkaa]- Lien kulkenut auringon kullassa,
- suvi-yöhyen suljunut aaltoja.
- En muista, oliko ilta vai koi,
- mut muistan, mi mieleni purppuroi.
- Näin varjottoman punavalkeuden,
- sen kuulin ma joikuvan joutsenien.
- Ne kertoivat kesäni haaveita,
- enslempeni aamujen aaveita.
- Mut niitä kun lähenin, nousivat
- ne päivähän päin kuin hattarat.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.