Eräsnä talvis-hetkenä
| Eräsnä talvis-hetkenä. Kirjoittanut anonyymi |
- Oi, tuuli pohjoinen, mi vinkuilet
- Kylmänä aivan täällä taas!
- Ja surman virsiä vaan soittelet,
- Lehdoissa näissä, tuullessas!
- Oi, eipä lintuinen nyt lehvältä
- Luoksensa kutsu kultoain!
- Kai mennyt on hän meidän metsistä
- Armaineen pesä-paikoiltain.
- Ja Ahdin kauniit sini-aaltoiset
- Ovat jo aikaa jäätyneet;
- Ja niityn nurmet, ruusut, kultaiset
- Ovat myös lumeen peittyneet.
- Kas, päivä tuolta taivaan rannalta
- Vaan pilvilöistä pilkistää;
- Ei kumma siis, jos tuntuu kolkolta
- Ja murheen lapsi laulahtaa:
- Kun tässä kyynel’ silmin katselen
- Surkastunutta luontoa,
- Niin leimahtaa mun kurjan etehen
- Kauheita Tuonen kuvia. –
- Vaan joudu, joudu surma rintaani
- Ja sydämeni seisauta,
- Niinkuin tää talvi tuli Suomeeni
- Ja kaateli sen kauneutta!
- Kesää en nyt mä soisi nähdäkään,
- Kuin kolkko näin on eloni
- Kun tiedän aina kesän kestävän
- Toisella puolen hautani!
Säynelä.
Lähde: Tapio 26.2.1876.