Erakon tuska

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erakon tuska

Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen


Oi taivaan tähdet armiaat ja ainoat ystävät,
te yksin tiedätte, näitte sen,
miten monta jo luvutonta kertaa
loi silmänsä teihin ihminen,
kun tuskalla ollut ei vertaa.
Kun erämaihin mykkä on mennyt murheineen,
kun kivet huutavat hätää vaeltajan,
kun rutto kaivossa on yksin asuneen,
kun kädet hakatut ovat ammentajan,
kun liesi hyytyy,
ole tulta ei toista,
ja vaikka vähääkin vähempään tyytyy,
ei rinnasta polttoa vähän, ei paljon poista...
Kun kaikki mätäni, min piti itää.
Ja kaukana kauniissa kylissä
sinun askeltes verilampi-jälkiä
paha yksin käy, puhetta pitää.


Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.