Ergo bibamus
| Ergo bibamus Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
- Täss’ seura on koolla, sen tarkoitus kait
- ylistettävä: ergo bibamus!
- Lasit kaikuvat vain, sana suussa on vait,
- siks ystävät: ergo bibamus!
- Sana yks toki on, sana mainio tää,
- joka kaikkehen käy, joka kaikille jää,
- kemun’ keskeltä soi sana seppelepää,
- sana autuas: ergo bibamus!
- Olin nähnyt ma ystävän armastetun,
- niin aattelin: ergo bibamus!
- Tuli luokseni hän, jopa jätti hän mun,
- oli lohdutus mulla: bibamus!
- Ja jos joku teillekin suutelon suo,
- ja jos joku poistuvi, ken tuli luo,
- niin siks kuni paremman tiedätte, tuo
- paras lohtu on: ergo bibamus!
- Minut kohtalo teistä nyt kauaksi vie,
- siks ystävät: ergo bibamus!
- Kevyt kassani on, kevyt laukkuni lie,
- siks kaksinpa kerroin: bibamus!
- Ja vaikk’ ikävyyksiä tulvisi ties,
- saa lainaksi ain ilomielinen mies,
- on liedolle ain joku lämpöinen lies,
- siks ystävät: ergo bibamus!
- Mitä päivästä tästä ois lausuminen?
- Ma tuumisin: ergo bibamus!
- Erikoinen kun kerran on laatukin sen,
- siks ain eri kerrat: bibamus!
- Ulos uksesta, nähkää, se riemumme vie
- jo haihtuvi huntu, on taivohon tie,
- kuva kangastuu, jumalainen se lie,
- me laulamme: ergo bibamus!
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.