Ero (Harmaja)

Ero Kirjoittanut Saima Harmaja

Nyt tuskan kielet värisee,

kun eron pakko lähenee,

kun huulten äännettävä on

tuo sana paluuton.

Tie yksi, kahdeks auennut,

erilleen kääntää soaistut,

ja hellyys, jota kukkii maa,

tomuksi raukeaa.

Mut takaa julman elämän

nään vapahduksen hämärän:

tiet rakkauden himmeät

etäällä yhtyvät.

Voi säteen murtaa kuvastin,

mut valoon käy se takaisin,

ja selkeäksi selventyy

jokaisen harhan syy.

Vapaana viime hämystään

sun silmäis salaisuuden nään,

kun kerran täydellistä on

vajaa ja voimaton.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.