Ero (Lindahl)

Ero. Kirjoittanut Emil Lindahl

Kun kuljin ma kanssasi kahden

kotipolkua laahustain,

näin outoa läikyssä lahden,

oli outoa rinnassain.

Meitä seurasi puistikon tiellä,

kuin kuoleman hiljaisuus,

sitoi kummankin mieliä siellä

jokin kaamea katkeruus.

Oli vierasta välille tullut,

tuon aavisti molemmat;

vielä äsken niin onnesta hullut –

missä illat ne rattoisat?

Minä tunsin syyttävän soiman,

olin kaikkeen ma syyllinen,

sulle ilmaista saisinpa voiman,

ehkä antaisit anteeks sen.

Kuin halvattu seisahdin tiellä,

vaan ei ääntynyt huulet, ei,

vielä kauan ma katselin siellä,

kun polkusi käänne sun vei.

Rajut tuhahti kyynelvirrat,

taas yksin ma olla sain,

sieltä helkähti surujen pirrat

minun lempimälehdostain!

Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.