Etäisyys

Etäisyys Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Kuun kauniin sun kanssasi vietin –

välillemme jo sai sata penikulmaa.

En poistaa voi, mitä teen, mitä mietin,

sitä etäisyyttä julmaa.

Kuu onnekas – montako tuskan vuotta?

Joko ennemmin kuin tiet yhteen palaa,

ikävänsä liekissä tuhkaksi palaa

sydämemme – ne toivotko suotta?

Pikemminkö kaukaisuus kova väistyy

väliltämme, ennenkö yhtyvät tiemme,

kuin kaipuun painosta kuolevat liemme,

surussaan sydän yksinäistyy?

Oi rakkaus vankina ulottuvaisen!

Miten siirtäisit pois eron kauhean rajan?

Miten liitäisit luo yli paikan ja ajan

väkivaltaa uhmaten maisen?

Tulevaista päin, sydänlintu, lennä –

eron tuska tiellesi verkkoja kutoo –

sulat murskana multaan putoo –

vain henkesi ei saa mennä!

Sinun täytyy nousta, täytyy kestää,

sulat kasvattaa yhä uudet ja uudet.

Sinun täytyy voittaa kaukaisuudet,

sua ei saa kuolema estää.

Eron verkot vaikka lentimes riipi,

sinut runteli tuhansin kärsimyksin,

yhä täytyy sun kohota sairaana, yksin

ja lentää, tynkäsiipi.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.