Et lemmi, lemmi mua, et

Et lemmi, lemmi mua, et. Kirjoittanut Heinrich Heine

Et lemmi, lemmi mua, et,

Ma vähät huolin tuosta;

Kun näen kasvos kaunoiset,

Niin kaulaas mielin juosta.

Sa kammot mua, kammot vain,

Suus kuulen lausuvaksi;

Tuo tänne se mun suudellain,

Niin lohdun saanen, lapsi.

Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.