Etelän tyttärelle
Ulkoasu
Etelän tyttärelle Kirjoittanut Valfrid Hedman |
- Et tunne sinä tätä maata, taida puhettamme,
- sä hetkiseksi oletkin vain täällä vieraanamme.
- Vaikk’ ihmetellen kuuntelet kuin Väinön kannel soittaa,
- ei koivut Suomen konsanaan voi palmujasi voittaa.
- Nuo mustat silmät häikäistyisi talven valkolunta,
- ei loihdi niille sulojansa kuollut luomakunta;
- ei syttynyt oo niiden palo Suomen kankahilla,
- et ole piennä ailakoinut nurmen kanervilla.
- Ei revontulten roihua oo katseen säihky kumma,
- sun sysimusta tukkasi ja iho valkotumma
- ei sietää voisi Suomen syksyn hyydyttävää hallaa.
- Ei kesätaivaan tähtilöitä ole pohjolalla.
- Sä muistat kotis kuutamon, kun valolehtosissa
- sen tyynin ikikesän öin sä uinuit unelmissa.
- Sä sinne jälleen ikävöit, pois etelääsi halaat,
- sä sieltä tulit, tenhotar, sä sinne myöskin palaat.
Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.