Etsikko

Etsikko. Kirjoittanut Otto Manninen

Kuului kuin siipien humu –

kohtalon linnutko kulki?

Harmaa, haikea sumu

silmäni sitoi ja sulki.

Siipi, mi siukonet yössä,

idästä läntehen hamaan

iskeös, ikkuna lyö sä

sankkahan iäti samaan.

Harmaus halkaise taaja,

valkaise raikuvin väylin,

lyö, vaikk’ iskusi vaaja

löis läpi rintani läylin.

Kiitävä, kiehtova ääni

kuin humu huomenen viirin! –

Selkene päältä mun pääni

seinä ei pilvisen piirin.

Selkene ei, selon karvaan

suo tulos turhien sotain.–

Lie sivu sieluni jotain

kallista lentänyt, arvaan.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.