Evään tuonti

Evään tuonti. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Aamulla alkavi, iltaan kestää

vaellus ympäri leirin ain.

Vartijat portilla kokevat estää,

ampumis-uhalla pelottain.

Säikkyiskö moista naiset ne urheet;

nääntyvi leirillä rakkaimmat,

siitä on rinnassa huolet ja murheet,

siksi he kaikkea uhmaavat.

Pihalla horjuvat pöhöisin jaloin

ryhmissä vangit nälkäiset,

ruokitut haisevin kalliokaloin,

päivässä kuolee kymmenet.

Kiertävät naiset vankila-alaa.

Omansa sieltä jos nähdä sais,

vaivalla hankittu mytty se salaa

päällitse aidan jo singahtais.

Harmaahapsinen äitikin evään

myös oli laatinut lapselleen.

Katsehen luo aran ylvästelevään

vartijamieheen valkoiseen.

Seisovan huomaa veräjän luona

tyttönsä riutuvakatseisen.

Vartija kääntyy, hetkenä tuona

kiirehti, antimet ojentaen.

Tieltäpä järjestysmies näki heti,

yhteiskunta on vaarassa tää,

hyppäsi luo, käsipuolesta veti

portilta vanhusta säikkyvää.

Vartija rientää avuksi veikon,

muille ei kunniatyötä sois,

riistävi kädestä tyttösen heikon

äitinsä antaman lahjan pois.

Vanhuksen pois lainvalvojat veivät,

tyrmähän hänetkö telkeää?

Vartija taskuunsa sulloi leivät.

Tyttönen portilla nyyhkyttää.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.