Foinix-lintu
| 11. Foinix-lintu. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Jo tulee lintu, mi lännestä lentää,
- Se kiitää itään,
- Idän puutarhaan kotimailleen,
- Miss’ siimeissä mausteet tuoksuen kasvaa,
- Ja huohuu palmut, ja veet on vilppaat, –
- Ja ihmelintu liitäin laulaa:
- ”Impi lempii, impi lempii!
- Hän sydämessänsä kuvaas kantaa,
- Ja vienosti kantaa kätkössä salaa,
- Eik’ itsekään sitä tiedä!
- Vain unelmissaan hän sun näkee,
- Hän itkee ja kättäsi suutelee
- Ja nimeäs huutaa,
- Ja huudosta herää ja makaa säikähtyneenä,
- Ja hieroo kirkkaita silmiä ihmeissään. –
- ”Impi lempii, impi lempii!”
- Etukannella, mastohan nojautuin,
- Seisoin ja kuuntelin laulua linnun.
- Hevot tummanvihreät liinaharjat,
- Nuo valkoiset lainehet tanssi;
- Kuin joutsenjono hohtavin purjein
- Ulos Helgolannista liukui purret
- Meren rohkeiden paimentolaisten!
- Pääni päällä siinnossa taivaan
- Valkeat hattarat häilyi,
- Ja päilyi aurinko ikuinen,
- Tuo taivaan ruusu, ruskossa hehkuva,
- Mi riemuiten mereen kuvastuu,
- Ja ne soi, meri, taivas ja mieleni mun,
- Ne kaikuen soi vain:
- ”Impi lempii, impi lempii!”
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.