Foinix-lintu

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
11. Foinix-lintu.

Kirjoittanut Heinrich Heine


Jo tulee lintu, mi lännestä lentää,
Se kiitää itään,
Idän puutarhaan kotimailleen,
Miss’ siimeissä mausteet tuoksuen kasvaa,
Ja huohuu palmut, ja veet on vilppaat, –
Ja ihmelintu liitäin laulaa:
”Impi lempii, impi lempii!
Hän sydämessänsä kuvaas kantaa,
Ja vienosti kantaa kätkössä salaa,
Eik’ itsekään sitä tiedä!
Vain unelmissaan hän sun näkee,
Hän itkee ja kättäsi suutelee
Ja nimeäs huutaa,
Ja huudosta herää ja makaa säikähtyneenä,
Ja hieroo kirkkaita silmiä ihmeissään. –
”Impi lempii, impi lempii!”

Etukannella, mastohan nojautuin,
Seisoin ja kuuntelin laulua linnun.
Hevot tummanvihreät liinaharjat,
Nuo valkoiset lainehet tanssi;
Kuin joutsenjono hohtavin purjein
Ulos Helgolannista liukui purret
Meren rohkeiden paimentolaisten!
Pääni päällä siinnossa taivaan
Valkeat hattarat häilyi,
Ja päilyi aurinko ikuinen,
Tuo taivaan ruusu, ruskossa hehkuva,
Mi riemuiten mereen kuvastuu,
Ja ne soi, meri, taivas ja mieleni mun,
Ne kaikuen soi vain:
”Impi lempii, impi lempii!”


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.