Franzén’in muistopäivänä
| Franzén’in muistopäivänä. Kirjoittanut August Ahlqvist |
- Oi kova kohtalo, kuin poika lähtee maastaan,
- Ja jättää äitinsä, ja siirtyy ijäks’ pois!
- Äit’ itkee, ikävöi, ei luopuis armahastaan:
- Tuost’ ehkä turvani ja tuken’ ollut ois!
- Näin huokaili, Franzén, sun jälkees synnyinmaasi,
- Ja huol’ ei huojennut, kuin tänne tuuli toi,
- Jos kaikuinakin vaan, suloista laulantaasi,
- Jok’ aaltoin aavojen toisella puolen soi.
- Kuin täältä läksit pois, juur’ täysi Kanteletar
- Sun piili povessas; sen kanssasi sä veit
- Sun jälkees itkemään jäi Suomen ihannetar,
- Oi, laulus, lempesi sä toisen omaks’ teit!
- Vaan kaipaus vaietkoon, ja suru suistukohon!
- Jo haava tämäkin on arveks’ kiintynyt.
- Viel’ äit’ on pystyssä – hän kauan seisokohon –
- Jos vahinkojakin ja huolt’ on kärsinyt.
- Ja rikas lieneekin tää armas emosemme,
- Ken kaatumatta voi näin paljon kadottaa.
- Viel’ uus’ on syntyvä miespolvi jälkehemme,
- Jonk’ ääni Franzénin voi lailla laulahtaa.
- Franzénin lailla vaan, mut Väinämöisen kielin
- – Ei laulu kuolla voi – uus polvi laulakaan!
- Ja suomalaisin suin ja suomalaisin mielin
- Jo silloin sävelet kirkkaasti kaikukaan!
Lähde: Uusi Suometar 30.6.1881.