Friederike Brion’in lauluja
| Friederike Brion’in lauluja Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- Muut kisaa karkeloiden
- mä vielä nuori lien,
- mut jos käyn leikkiin noiden,
- niin surun mukaan vien.
- Jos istun, luoden lointa,
- ja toisi rauhaa tuo,
- saa suru kesken tointa
- ja myöskin lointa luo.
- Jos illall’ lähden lehtoon,
- mist’ ennen hoivaa hain,
- niin suru tyyness’ ehtoon
- vait astuu rinnallain.
- * * *
- Rein uljas kodit pienet
- saa nähdä retkellään,
- ei noita jää – sen tiennet! –
- tuo uljas kysymään!
- Kaikk’ kuvastain, se kulkee, –
- käy puiston laitaan vuo;
- se puron helmaans’ sulkee
- ja vaahdot maihin luo.
- Se heijastelee vienoon
- nuo näyt taipalein,
- mut rientäin ohi tienoon,
- käy mereen uljas Rein.
- * * *
- Laps sylissä vastaani tyttö sai,
- hävyn ilmein, arkana vieroin,
- oli rääsyissä hän, nimi hylkiön kai,
- koti maantie kylmien mieroin.
- Toki jotain hän omaksi tietää voi,
- kaks lämpeni toistansa vastaan.
- Tuo raukka jos itse mä oisin, oi!
- Noin saisipa hoivata lastaan!
Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.