Friggalle (Avellan)
| Friggalle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Kullat Afrikan ei saa mua vietellyks’!
- Helmilöitäsi en, aaltonen, pyydäkkään!
- Friggan syön mua viettää,
- Silmän loistava kasteesta.
- Oi, kuin köyhä tok’ ois maalima ääretöin,
- Tahdin hohtelevin, kiiltävin hempuineen,
- Vasten mailmata, jonka
- Suljen, häntä kun helmailen.
- Minkä maasta hän sai, minkähän taivas loi,
- En tie, niinkuin en myös, kiiltävän pilvenkään
- Mik’ on iltasen luomaa,
- Tai mik’ aamusen lahjaa on.
- Silmään häntä kun vaan katson, jo huimailee,
- Kuin jos katselisin vuorien syvyyteen,
- Kunnes suutelemilla
- Tainnoksista mun toinnuttaa.
- Missä, naureleva enkeli, kasvoitkin!
- Kunnes laskea sait, ottaen haahmokses
- Friggan loistavan muodon,
- Vaellukseni ihanteeks’.
- Tie jos synkkähän käy, piikit jos ilmestyy,
- Henki huovata saa, taakkoa raskaksuin,
- Oi, kuin kultasen helmaan
- Autuasta on kiiruhtaa!
- Jalkaa koskevi maa vienona tuulla vaan,
- Kuorma maaliman on helppo kuin kuplainen.
- Suonet sykkivät sielun
- Rauhaan tuutivat taivaisten.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.