Friggalle (Avellan)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Friggalle.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kullat Afrikan ei saa mua vietellyks’!
Helmilöitäsi en, aaltonen, pyydäkkään!
Friggan syön mua viettää,
Silmän loistava kasteesta.
Oi, kuin köyhä tok’ ois maalima ääretöin,
Tahdin hohtelevin, kiiltävin hempuineen,
Vasten mailmata, jonka
Suljen, häntä kun helmailen.
Minkä maasta hän sai, minkähän taivas loi,
En tie, niinkuin en myös, kiiltävän pilvenkään
Mik’ on iltasen luomaa,
Tai mik’ aamusen lahjaa on.
Silmään häntä kun vaan katson, jo huimailee,
Kuin jos katselisin vuorien syvyyteen,
Kunnes suutelemilla
Tainnoksista mun toinnuttaa.
Missä, naureleva enkeli, kasvoitkin!
Kunnes laskea sait, ottaen haahmokses
Friggan loistavan muodon,
Vaellukseni ihanteeks’.
Tie jos synkkähän käy, piikit jos ilmestyy,
Henki huovata saa, taakkoa raskaksuin,
Oi, kuin kultasen helmaan
Autuasta on kiiruhtaa!
Jalkaa koskevi maa vienona tuulla vaan,
Kuorma maaliman on helppo kuin kuplainen.
Suonet sykkivät sielun
Rauhaan tuutivat taivaisten.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.