Friggalle (Forsman)
| Friggalle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Et mua, Afrikan vuo, viehätä kullallas!
- Etsi helmeäs en, kiiltävä mailman-mer’.
- Friggan sy’än mua viettää,
- Silmän kyyneliss’ ilmestyin.
- Oi, kuink’ arvoton ois maalima ääretöin
- Kulta-aurinkoneen, kiiltävin hempuineen,
- Mailman suhtehen, jonka
- Hehkuin tuon kera helmailen!
- Minkä maasta hän sai, tai mitä taivas soi,
- Helpomp’ ei erottaa, kuin mitä taivaallen
- Pohjan maalasi ilta
- Taikka ruusukas aamunkoi.
- Huimaa sielua, kun katselen silmiin tuon!
- Niinkuin nähtävinäin ois meri pohjatoin,
- Kunnes hortoni haihtuu
- Huulten purppurasuudelmaan.
- Missä kasvanut oot, enkeli armas sie.
- Kunnes laskeutuin loit valohengelles
- Friggan armahan haamun,
- Maisen matkani kaunistain?
- Tie jos pilveytyy, pistävi ohdakkeet,
- Tai jos painaen ies henkeä huolettaa, –
- Oi kuink’ autuas rientää
- Silloin armahan rinnallen!
- Jalkaan’ hempivi maa vienona kuin kevätuul’,
- Kuplan-helppona on maaelo murheineen,
- Suonet aaltona tuutii
- Sielua taivahan autuuteen.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.