Frithiofin Sota-Laki
| Frithiofin Sota-Laki *). Tegnériltä **). (Ruotista suomennettu). Kirjoittanut Esaias Tegnér |
- Nyt hään purjehti pois meren aukioillen,
- Hään läks’ kaukaa kuin soalistaan hak’;
- Mutta soturioitansa karissaan pit’.
- Voitkos kuulla sen meriläis-lak’?
- «Ei piek huoneissa moata, eik katoksen all’:
- «Vihamiesipä tuvassaik lie;
- «Makook kilpeisi peäll’ ja piek miekkaisi käiss’!
- «Peitteheksiki taivahais pie!
- «Lyhyt vasaran vars’ ompa voivalla Thor,
- «Kyynär’-pitkä on miekkakin Frein;
- «Siin’ on kyll’! Jos oot mies, riennäk vihajais peäll’;
- «Sillä lyhyt ouk miekkaisi ei.
- «Vaikk’ on rajukin tuul’, purjeis nokkahan sa’a!
- «Hauskat ovatki myrskyiset seät;
- «Laskek venoisi vesillen – pelkur’ on hään
- «Joka vältteä – vaikk’ pohjaankin määt.
- «Vapa neitonen moall’, ei ouk merelle sen;
- «Joski Freija, hään pettäis sun voan;
- «Sillä poski punainen on viekkaus juur,
- «Ja sen paulat on kiemuransa.
- «Viinaa vanhatki joi, olek päissäis sie myös!
- Jos voan kunnolla kannatat sen.
- «Joka hoipertaa moalla, hään nouskoon ylös;
- «Voan jos horjut, määt – pohjahan päin.
- «Jos neät kauppiaan purtta, niin suojelek tuot’!
- «Multa heikko hään – maksakoon työs;
- «Hään on voitonsa orja, sie merellä mies;
- «Paremp’, kultaansa, miekkaisi myös’!
- «Ja’ak, merellä, soalistais arvalla vaan;
- «Miten käyp’, elä pahaksi paak!
- «Mutta kuninkas ite – ei arpahankaan;
- «Hään voan kunnian, yksinään, soap’.
- «Nyt neät soturit jo, siinä kina ja työ;
- «Käypi kiivaast’ jo kilpeihin kiin.
- «Jos sa askelen vältät, soat eroisi meilt’:
- «Tiek kuins tahot! – voan laki on niin.
- «Tyyvyk voitollais! Voan, joka armoais pyyn’,
- «Sill’ ei puolta, hään riitaa ei suok;
- «Niinpä kuulek sen rukousta nytkin myös:
- «Konna se, jok’ ei seälisi tuon’.
- «Niin on merellä tapa, ja mies ompi hään
- «Joll’ on hoavoja rintansa täys;
- «Annak vereisi juostak, vaikk’ päivän ja yön,
- «Sijok siitten – jos meijän out mies.
- Niin hään julisti lainsa, ja nimensäkkin
- Tuli kuultuiksi vieraisiin ma’in;
- Eikä löytänyt vertaansa aallojen peäll’:
- Ja sen joukot, ne sotivat ain’.
- Mutta ite hään perällä istui, ja siin’
- Kahtoi siniseen syvyyteen päin;
- «Olet synkkä! Voan sinussa rauha tok’ lie,
- «Kosk’ ei peälläisi löyvykkähän.
- «Joski Jumala suuttuisi, miekkahan hään,
- «Jos niin suotu on, koatunen mie!
- «Mutt’ hään pilvessään pysyy, ja mietöksillään
- Hään voan hätyttelööpi muu miel’.
- «Voanpa tappelussa, niin on korkeissaan hään,
- «Nousoo, kotkana, ilmohinsa;
- «Ja sen ohta on kirkas, ja kuuluu sen eän’,
- «Kuin hään kokasta salamoittaa.
- Niinpä aina hään voitosta voitollen läks’,
- Oli vakava voahtien peäll’;
- Ja hään kulki eteläänpä soaresta soar
- Kunnek tulipa Greekan mereen.
- Kuinpa korpia näk’, tuolla allojen luo,
- Kussa temppelit notkistaiksen –
- Mitä oatteli – Freja sen tieteä, ja sie;
- Ja, te Runojat, arvaatten sen.
- «Täss’ on asuntomme, teällä korpi ja soar’,
- «Teällä kirkko, jonk’ isäni näi!
- «Se oil tännepä, johonma kultuein pyys’;
- «Mutta, mieletöin, pohjoiseen jäi.
- «Eikös onni, ja rauha, ouk metistöss’ teäll’;
- «Eikös muistit lie pylvien luo?
- «Niinkuin rakkaihen kuiskeet on lähteisten eän’:
- «Linnut laulaavat runonsa, nuo.
- «Missä Ingeborg nyt? Lie hään hyljänyt mun,
- «Vanhaan, vaivaiseen Ruhtinahan?
- «Emmä soatak sen heitteä, jos henkissä lie;
- «Jos ma saisin tuon nähäksein voan!
- «Jo on vuottapa kolm’; koska kotoa läks’n:
- «Koska näinmä nuo runoisat moat.
- «Tokko tunturit siellä viel’ henkissä lie,
- «Liekkö kesä mun syntymä-moass’?
- «Isäin hauvallepa minä istutin puun;
- «Vieläköhän lie kasvava tuo?
- «Kuka korjannoon tuon? Annak voimaisi, moa!
- «Sillen, taivaskin, kastettais suok!
- «Miksi viivymme viel’, näissä vieraissa maiss’!
- «Otan verot, mies’murhaaja mie –
- «Kyll’ on kunniaksein! Ja toi kultakin, tuot’,
- «Emm’ missäkään arvossa pie.
- «Jopa lippukin osottaa pohjoiseen päin!
- «Pohjassakin on rakkaimmat moat;
- «Niinpä seuraanki taivaisten tuulien myöt’,
- «Jopa palajan takaisin toas.
*) Lauletaan kuin: ”Nu han sväfvade kring på det ödsliga haf” &c. Äsköin painettu Sampo-nimellisessä kirjassamme p. 57–62.
**) Esaias Tegnér, joka, Piispana Lundin Hiippakunnassa Ruotin moalla, äsköttäin on kuollut, oli näinä aikoina kuuluisin Runo-niekka siellä maisin. Hänen kirjoistaan on ”Frithiofs Saga” (Frithiofin satu) tullut muista kuulluisammaksi, ja senki tähen jo käytetyksi useampihinkin kielihin. Ainoasti Suomalaisille ei ouk siitä niin sanoakaan vielä tullut tievyksi; jonkapa tähen olemme tätäkin ottaneet koitellaksemme. Kauniit ovat kyllä kaikki hänen tekemät-laulunsa, kielen suloisuutensa ja verratointen vertaustensa suhteen; kuitenkin emme luek heijän arvoansa sen veroiseksi, kuin monet muut ovat tätä kahtoneet. Kaikki hänen kirjallisia viljellyksiä julistetaan nyt ilmaantuvan 16:sa kirjan kappaleesta.
Lähde: Suomi 13.3.1847.