Galilealainen yö

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Galilealainen yö.

Kirjoittanut Hjalmar Procopé
Suomentanut Osku Velho.


Ja oli yö – yö Galilean maan,
se ihanin ol’ öistä itämaiden.
Loi suuret tähdet mykkää valoaan
kaivoilla nuoret kohtas’ armaitaan –
ja nukkui kylät ketoin ruohokkaiden.
Niin kuulin kaukaa paimenlaulelman,
mi kuoli puron soiluvaisiin vesiin –
Mies kulkevainen astui yöstä esiin,
tuo umpimieli poika Marian.
Hän hiljaa, miettivänä aron tiellä,
tuo yksinäinen uneksia kulki.
Mut portaalle, min luona istuin siellä,
hän pysähtyi min suruisalla miellä
ja kuunteli – soi paimenlaulu julki.
Ja rajattomaan tuskaan raueten
– sen muisto sydämeni kätköön sulki –
hän puhui, kenelle, sit’ nähnyt en:
»Nyt unen rauha vuotaa majoihin,
yön tuulenhenki ilmaa vaimentavi
ja leijaa laitumilla Jisreelin,
kun paimenet siell’ karjaa paimentavi.
Ja ryöväritkin käyvät luolahan,
pesänsä linnulla on pienoimmalla,
vain minulla ei taivaan kannen alla
oo paikkaa, johon pääni kallistan.
Pois ota, Isä, taakka kutsumuksen,
mi tomuun saakka minut masentaa,
en jaksa kantaa sitä kauempaa –
Nään ympärilläin ihmisaherruksen;
he elää onnellisna kodeissaan
ja huolta pitää huomispäivästänsä
iloiten korjatuista niityistänsä –
suo minun elää heidän laisenaan!»
Rasahti viita hänen vierellään,
väliltä lehväin sieltä kaivo hohti.
Ja sattui, että hiljaa sitä kohti
kaks’ nuorta hiipi yössä yksinään.
Vain näön vuoksi vesiruukkuansa
toi neito kivelle sen laskien –
Ol’ lapsia he näiden seutujen
ja kuiskivat kuin aina nuori kansa
vierellä Galilean kaivojen.
Mut kun hän näiden nuorten kuiskeen kuuli
ja suudelmat yön äänettyydessä,
hän kädet risti, vavahteli huuli,
ja vaipui pää – hän alkoi itkeä.


Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.