Siirry sisältöön

Gandhi

Wikiaineistosta
Gandhi

Kirjoittanut Eino Leino


Maa kaukainen kauneuden, totuuden
ja ihmis-aatteiden aavain,
joka lankesit juhlista jumalien
vuoks synkkien sydämen haavain,
min tieto on tunkenut syvyyksiin
ja korkeuteen kuin koitto
kointähden, mi lempenä leimusi niin
kuin valkeus, valta ja voitto.
Maa ihmehien, maa ihmisien
ihanampien kuin nämä ovat,
joill’ onttous on paikalla sydämien,
omattunnot ja tuntehet kovat;
ne murhaavat muita ja itseään,
ei rakasta, raastaa ja riistää:
joku jumala pyörtänyt heiltä on pään,
siks sielunsa kirpeinä kiistää.
Maa autuas ihmisten armaampain,
joka jouduit sortoon ja vaivaan!
Jos tuntis he Karman ja kauneuden lain,
myös tuntis he Intian taivaan,
min pilvihin piirtyi Sun viisautes
kuin orjantappura-rusko;
nyt kultia luopa on kulmilles
taru, tieto ja taito ja usko.
Maa Brahman, Varûnan ja Agnin maa!
Nyt korkeuden kello on lyönyt.
Pian pilkalla rannoiltas lähteä saa,
ken on Sua sortanut, syönyt:
ajan aamussa uudessa nousevi pääs
kuin luminen pää Himalayan,
mut lempeys on taittava talviset jääs
vain maanvalo-hunnuksi Mayan.
Maa Nalan ja Damayantin! Oi,
oli tuskas kuin tunturi Pallaan,
min yllä vain kaikkeuden kantelo soi,
suot aavat mi näkee allaan,
kas, Intian lemmestä leimahtaa
pian pohjan kuin etelän pielet,
käy juhlahan jällehen jumalten maa,
sen kirpos kielet ja mielet.
Maa tietäjien, maa taitajien,
maa ijäti itkevän haaveen,
mi kahlii henkemme hiljaisen,
laill’ aavistuksen ja aaveen,
kuin Ganges Sun voimasi voittava on,
menet ihmisheimojen mereen
kuin heinä, kuin sainio sammumaton,
min maailma saastutti vereen.
Maa hiljainen, maa hirmuinen,
kuin tunnon tuomio haikee,
mi iskee keskeltä ihmisien
sen, jolla jo vaiva on vaikee,
moni haipunut hankiin on pohjan yön;
jäi jäljelle vain sen verran,
ett’ ymmärrämme me Intian työn,
kun katsomme kasvoihin Herran.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.