Garibaldin marssi

Garibaldin marssi. Kirjoittanut Reitto Stenfors

Sodan ääni kaikkuu: tulta ja miekkaa

Rummut ne soi.

Hoi, uroot veriset, koittakaat kilpaa

Mies mitä voi.

Ja savupilvihin täyttyköön maa,

Ei vapisten käy urhojen astua.

Veriset, vanheentuneet, rohkaiskaa,

Uroin verestä saa tanner kastua.

Kuulkaapa miekat:

Vertä nyt juokaat,

Janovuosia sammuttakaa,

Verivirtoja valmistakaa;

Tehtävänne

Täyttämään,

Tekoanne

Näyttämään:

Vapaus on valloillaan,

Garibald on matkoillaan

Ja itse luonnon voimatki vapisee,

Kun tää sangair vapauden astuilee.

Ruhtinaat roikkaa ja valtiaat voittaa,

Vaikk’ mahtavat.

Sill’ orjuus, häpeä väistyypi hiljaa

Ja kaatavat

Lähteissänsä tyrannein istuimet

Ja vapaus se loistolla vallan saa,

Kun verellään uroot vanhentuneet

Sen vankeudestaan esiin tuottava’.

Uroot kunniaa

Maalta ottakaa

Ja Garibaldi nimeäsi

Ei tuhatvuosikaan taitaisi

Sitä saada

Hautahan,

Eikä voida

Katoomaan.

Hautahan kaks’ maailmaa:

Muinais Ruomi, Greikan maa

On jo vaipunut, on, vaan ei milloinkaan

Nimi ”Garibaldi” sinne vaivukkaan.

Reitto S[ten]f[or]s.

Lähde: Sanomia Turusta 10.2.1871.