Gaseeli

Gaseeli Kirjoittanut Gustaf Fröding

Ma mailmaa katson läpi ristiraudan;

en poistua voi luota ristiraudan,

on kumma luoda silmäys elonvuokseen,

min kuohut hyrskyin käy luo ristiraudan;

niin tuskan-riemukkaasti kutsuin luokseen,

soi naurut, soitot läpi ristiraudan.

Käy lehteen hentoon koivut, lepät haan,

luo harjun hongat tummaa varjoaan,

saa tuoksut raikkaat läpi ristiraudan.

Veet lahden siintää, soiluu helottain,

kuin helmien on hohde pisarain,

nään ihmeväikkeen läpi ristiraudan.

Siell’ laivat liukuu pois, ja loittoa

soi laulut, kuuluu torvisoittoa,

tuoll’ ilomielin kansa tuhansin

käy maihin, metsiin kevään juhlihin;

mun pitää, täytyy, tahdon päästä pois,

vaikk’ elämää vain hetken sielu jois,

ma riutumaan en jää taa ristiraudan.

Mut turhaan tempoa ja turhaan kääntää

koen vanhaa salpaa vankan ristiraudan,

sit’ en voi taivuttaa, en poikki vääntää,

– taotuks itseeni nään ristiraudan,

kun itse murrun, murran ristiraudan.

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.