Georgiini

Georgiini Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Heitti sammuvan päivän miilu

ikkunoihimme ruskon viinin.

Tukkas mustassa yössä: hiilu

syksyn ylpeimmän georgiinin.

Päivät syksyiset, säteilevät

hurman ylpeän tuta soi mun.

Valmut, neilikat vei jo kevät,

jätti daalian kultaloimun.

Kukka ylpeä sulle säilyy,

syksyn kultainen georgiini.

Juomasarkassa eessäs päilyy

täysivuotinen, valmis viini.

En ma kysele: »Ikuisesti?» –

ensi yönä jo tulkoon halla!

Hehkun pelotta, tulisesti

niinkuin daalia talven alla.

Kuuma, rohkea, kirkas, hellä

olkoon tunteeni kypsä viini,

hehku kuoleman kynnyksellä,

syksyn ylpeä georgiini.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.