Golgathalla

Golgathalla. Kirjoittanut Antti Mäkinen

Miksi ilma pimeneepi?

Puolipäivän aurinko

Yöhön peittyy, kylmeneepi!

Miksi halkee kallio?

Vuoret vankat vavahdellen

Horjuu perustuksillaan!

Haamut nousee liihätellen

Avatusta haudastaan!

Verissänsä Golgathalla

Pyhä Poika Jumalan,

Jota kansa ilkkumalla

Ivaa – kärsii kuoleman.

Jesus Kristus, murhamiesten

Väliin ristiinnaulittu,

Maailman synnin kirouksen

Kantajana surmattu.

Siksi häpee aurinkoinen,

Luonto, Luojan kuolemaa

Surren, kätkee kasvojansa,

Povi maankin avajaa

Haudan, kätkökammionsa,

Työntää tulleet Tuonelaan

Ulos vankeudestansa

Elämähän uudestaan.

Jesus Kristus – Elämämme –

Kävi kuollon taisteluun

Kärsiäkseen edestämme:

Katso kylkeen avattuun,

Synneistäsi surullinen;

Esiriippu halkesi:

Jesus armo-istuimelle

Meille tien nyt aukasi!

Jesus kärsi edestämme –

Synnin palkka, kuolema

Siten meiltä poistettihin:

Toist’ et synti-uhria

Tarvitse – nyt kuolematon

Elämä ja valkeus

Hänessä sull’ annetahan –

Suuri sielun lohdutus!

Jesus särki vankeuden

Ovet, voitti väkevän,

Meille osti vapauden

Sekä uuden elämän.

Iloitse siis, synninorja,

Tie on auki, kahlehes

Särjettynä – Jesukselle

Anna kuorma synties.

Armollinen, uskollinen

Ylimmäinen Pappimme

Jesus, aina syntisille

Hellä – Hän on Veljemme:

Kaikiss’ yhtä tuntehikas,

Sydämmestä säälivä,

Kuni veli, armorikas,

Kiusattu paits’ syntiä.

Nyt Hän voipi kiusatuita

Sydämmestä armahtaa –

Alati Hän puolestamme

Rukoelee Jumalaa –

Hänen ristillensä,

Siinä avaa sydämmes –

Hän sen tuntee, verellänsä

Pesee pois sun rikokses.

Kiitos, Jesus, Vapahtaja,

Veri-ylkä kallihin!

Suuri synnin Sovittaja!

Armoasi mullekin

Annat – veres, rakkautes,

Kärsimises, elämäs,

Voittos, ylösnousemises

Mulle takaa lempeäs.

Hengelläsi virvoitta’os

Sieluni nyt uudestaan,

Synnist’ ikipuhdista’os,

Saata liha kuolemaan,

Anna pyhä, täydellinen

Sydämmeeni rakkaus,

Että olis elämäni

Opillesi kaunistus!

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.