Hääaamu

Hääaamu. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Tuoll’ lämmin auer leijuu

Päin kukkalavaa,

Ja helmiaarteitansa

Jo kukat avaa.

Mut valkoseinän lämpö

Jo paahteelt’ tuntuu,

Myös suihkulähde vilpas

Kun vielä untuu.

Tuoll’ aamun helle paistaa

Jo hiekkatiellä,

Mut mikään kevyt askel

Ei helky siellä.

Miks vanhaan tapaan jalka

Ei santaan paina

Taas sievää jälkeänsä,

Kuin ennen aina?

Miks kukkia ei hoida

Käsi tavan mukaan?

– Ei, hiljaa, vait on kaikki,

Ei saavu kukaan.

Vait vuotta ummut ruusuin

Nyt tuhantenki;

Puun latvaan univalvein

Käy tuulenhenki.

Se nostaa raskaan verhon

Damastikaistaa,

Ja huoneeseen jo päivä

Kuin ihmein paistaa.

Yli mattoin hiljaa valuu

Nuo sädejuovat,

Mut leyhkät kukastoista

Jo viestit tuovat.

Alkoovin luona liitäin

Ja pitäin pilaa,

Ei kärpäsparvi huomaa

Ees asiain tilaa.

Mut vankeuttaan paarma

Tuoss’ yrmii ääneen,

Sen vaisto näkyy vallan

Jo metsään jääneen.

Päin toista akkunasta

Käy hurjan tavoin, –

Ei huomaa vanki, että

On toinen avoin.

Mut muita rohkeammin

Nyt sisään vainen

Saa huimapäinen leyhkä

Ja huumaavainen.

Kautt’ uudinten ja verhoin

Ja pitsienki

Yli kahden otsan leijuin

Käy tuulenhenki.

Se viestit kukkasjoukkoin,

Jotk’ yksin janoo,

Tuo hoitajattarelleen

Ja hoivaa anoo.

Mut tuoksuaan se turhaan

Luo pielukselle;

Hän toisen kukkatarhan

Sai sydämelle.

Nuo nuoret, raikkaat huulet

Vain hehkuu, hymyy,

Ja sulosuukot vielä

Niiss’ salaa lymyy.

Oi, armaan syleilyssä

Jää unhoon aika,

Ja hääyön runoudessa

On vanha taika.

Vait, täynnä hartautta

Jo päättää retken

Tuo luonnon nuori airut

Ja aamuhetken.

Vain pois se kukkain luokse

Taas ulos palaa

Ja niille nähdyt ihmeet

Nyt kertoo salaa.

Käy silloin kuni kuiske

Jo kukastoista,

Ja kaste hiljaa valuu

Nyt umpuloista,

Ja odotus jo kätkee

Ja kaikki herää,

Ja päivä sädeverkot

Taas lehtoon kerää,

Ja suihkulähde yhtyy

Jo riemuun tähän,

Ja kukkalavaa kerttu

Käy kitkemähän.

Mut raskaan verhon kaistaa

Vait kiskoin kiinni,

Nyt seijain silmin hymyy

Pien’ amoriini.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.