Häkkilintu

Häkkilintu. Kirjoittanut Juhani Siljo

1.

Olit häkkilintunen hento.

Mua väsytti määrätön lento,

ja mä vierees pyytelin.

Olin kyllin jo kaarreksinut.

Vaan luotas sa torjuit minut

yhä kevään kisoihin.

Yhä vapauteen minut torjuit.

Vaan oudoin tuntein sa horjuit

kun luotas ma painuin pois.

Ja mä liitelin liki maata,

pyys syömeni lyömästä laata,

kuin laannut jo elämä ois.

2.

Mut tuskasta tuiman kevään

mua lentoon ylenevään

syys saapuva virittää.

Ja on murhe ainoa mulla:

»Ois häkissä sulho jo sulla,

jok’ iäksi vierees jää!»

3.

Jo teilleni tahdoit,

vaan jälkeeni jäit.

Mitä siivilles mahdoit,

– sä jälkeeni jäit..

Olin palannut luokses,

– sinä vaalisi teit.

Minä vavahdin vuokses,

kun vaalisi teit..

Mua vaativat taivaat,

– sä jälkeen jäät.

Yhä siipiäs vaivaat,

– yhä jälkeen jäät..

4.

Emos siipeen pääsi jo peitä,

syystuulen tanhuat heitä,

emos siipeen pääsi jo peitä,

pesäs suojassa untasi nää!

Ja jos unessa havinan kuulet,

kun vie mua tuiskut ja tuulet,

ja jos unessa havinan kuulet,

hymyhuulin sä lämpöösi jää!

Hymy syyttömän huulilla viihtyy,

– syyn polte lennossa kiihtyy –,

hymy syyttömän huulilla viihtyy,

– ja on synkeä syyllinen vain.

Mitä tekemättäni teinkään?

Ja mit’ ottamattani veinkään?

Mitä vein, mitä väärin mä teinkään –

mut tuomion, tuomion sain!

Sinä köyhdyitkö höyhenen vertaa?

Sit’ et myöntänyt ainutta kertaa –

et köyhtynyt höyhenen vertaa,

minut kaikesta vapaaks sa soit.

Mut on vapaus tuomio mulle,

– osa onnellisempi jäi sulle, –

on vapaus tuomio mulle,

– sinä siteissä viihtyä voit.

Yhä ilmojen teille ma palaan,

– ja ma pois, pois sieltä jo halaan –,

yhä vapauteeni ma palaan,

johon luotu ja tuomittu oon.

Sinä pääs emon siipeen peitä,

ja mun syyni sä mulle heitä,

emos siipeen pääsi jo peitä,

se sun untasi suojelkoon!

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.