Hämäläisten laulu

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hämäläisten laulu

Kirjoittanut J. H. Erkko


On mulle Suomi suloisin,
Vaan Häme siitäi kallihin.
Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa.
Lempeitä laaksoin lehtoja,
ja lintuin laulupuistoja,
Ja marjaisia kankaitaan
En unhoittaa voi milloinkaan,
Oi Hämeen kallis maa!
Oi Hämeen pellot viljavat,
Ja kasket kullan loistavat,
Ja tuhannet sen tuomistot,
Sen niityt, norot, varjostot,
Ei maata vertaistaan!
Kuin taivas tääll’ on loistoisa
Ja iltatähti kultaisa,
Ja ruskot yhtä runsahat,
Syys-öiden sähköt leimuvat
Ja talvet suojaisat!
Ei impee missään rakkaampaa,
Ei siveämpää, jalompaa,
Kuin Hämeen valkotukkainen,
Tuo sinisilmä neitonen
On ruskoposkineen.
Ja kansaa kussa löytänen
Niin jäykkää, kuin on Hämehen,
Niin vakavaa, jok’ auraltaan
Ei suotta siirry milloinkaan,
Halveksi säätyään.
Kun miestä missä tarvitaan,
Maan eestä vaikka kaatumaan,
Niin uljaita on uroita,
On järkeä, on kuntoa,
Kun toimeen tarvitaan.
On mulle Suomi suloisin,
Vaan Häme siitäi kallihin!
Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.