Hämäläisten laulu
| Hämäläisten laulu Kirjoittanut J. H. Erkko |
- On mulle Suomi suloisin,
- Vaan Häme siitäi kallihin.
- Sen tuskin tiedän vertaista,
- Niin kaunista, niin herttaista,
- Kuin kulta Hämeen maa.
- Lempeitä laaksoin lehtoja,
- ja lintuin laulupuistoja,
- Ja marjaisia kankaitaan
- En unhoittaa voi milloinkaan,
- Oi Hämeen kallis maa!
- Oi Hämeen pellot viljavat,
- Ja kasket kullan loistavat,
- Ja tuhannet sen tuomistot,
- Sen niityt, norot, varjostot,
- Ei maata vertaistaan!
- Kuin taivas tääll’ on loistoisa
- Ja iltatähti kultaisa,
- Ja ruskot yhtä runsahat,
- Syys-öiden sähköt leimuvat
- Ja talvet suojaisat!
- Ei impee missään rakkaampaa,
- Ei siveämpää, jalompaa,
- Kuin Hämeen valkotukkainen,
- Tuo sinisilmä neitonen
- On ruskoposkineen.
- Ja kansaa kussa löytänen
- Niin jäykkää, kuin on Hämehen,
- Niin vakavaa, jok’ auraltaan
- Ei suotta siirry milloinkaan,
- Halveksi säätyään.
- Kun miestä missä tarvitaan,
- Maan eestä vaikka kaatumaan,
- Niin uljaita on uroita,
- On järkeä, on kuntoa,
- Kun toimeen tarvitaan.
- On mulle Suomi suloisin,
- Vaan Häme siitäi kallihin!
- Sen tuskin tiedän vertaista,
- Niin kaunista, niin herttaista,
- Kuin kulta Hämeen maa.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.