Häme

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Häme.
(Yliopp. Severin Nymanin kirjoittama ja kansanjuhlassa Kangasalla 3 p. t. k. lausuma runo.)
Kirjoittanut Severi Nyman


Oi katsos harjua korkeaa
Ja katsos peltoja noita.
Ves’vyötä katsos valtavaa
Ja kuuntele kuusikoita,
Suvitaivohon sitten silmäs luo –
Kuva Hämeen sulla on tuo.
Ja katsos neittä, mi harjullaan
Tai lainehen kesken laulaa,
Sinisilmää katso ja sorjuuttaan,
Ja keltakutria, kaulaa!
Sen tunteet tunne ja lempeään,
Oi, Hämeen tyttö on hän!
Ja kuule vielä, kun kulkeissas
Sävel tuttava soi salotieltä,
Saat riemua uutta ja lohtua taas –
Se Suomen on, Suomen on kieltä!
Omin äänin, vierahat yllättäin,
Se ain’ on laulanut näin!
Ja sitten nähkös sä kansa tää,
Sen jäykkyytt, älkösi pilkkaa!
Maat tähkivän näet, ah, monta nää
Hien nieli ja hurmehen tilkkaa. –
Se taistoa – yössäkin – koittanut on,
Mut sen jäykkyys voittanut on.
Ja kuulitkos kertoman kauneimman –
Se jäänyt on kansan suuhun –
Kun ensi alkehet oppiaan –
Ens’ kirjan – piirsi se puuhun!
Mit’ uskoa miekoin maahan kaas’,
Se aarteekseen tuli taas. –
Ja yössä myöskin se johdokseen
Sai taian vaan sekä loihdun,
Mut katsos kuinka jo korvalleen
Se nostavi tiedon soihdun! –
Häme herttainen! Ole onnekas ain’
Tätä soihtua valvo vain.


Lähde: Tampereen Sanomat 14.7.1890.