Siirry sisältöön

Häme!

Wikiaineistosta
Häme!

Kirjoittanut Eero Eerola


Häme, kultainen maa, Häme, kaunoinen maa,
Häme, unteni onnen ehto,
sun pirttisi hämärän rauhassa
mun keinahti pieni kehto,
Häme, peltojen syvien perimää,
Häme ensi lempeni lehto!
Sun ilmasi rakkainta hengittää,
sun vettesi vyöt niin somat,
sun kunnaasi metsien saartamat,
niin kotoiset sekä omat,
työn raskaan aikaan sa voimia luot,
sen siunaat helteet ja lomat.
Jos jalkani joskus kauaksi vie,
tie outo on kulkijan eessä,
sydän nyyhkivi povessa rauhaton,
on kaihoisat silmät veessä...
kas täällä, täällä vain Hämeen mies
käy onnensa taivas seessä.
Ja täällä tääll’ olen kuokkinut
oman pienen peltoni sarkaa,
ja täällä tääll’ olen vaalinut
sitä unteni tainta arkaa,
se ettei vain kuole kylmyyteen,
tai muuten käsistä karkaa...
Ja mun mökkini kiukaan takana,
kuin muinen, sirkka se soittaa,
ja mun voimani, pellosta peräisin,
taas uusia sarkoja voittaa,
kuu katsoo pirttiin hymyillen,
ja päivä kauniina koittaa.
Joka töllistä, aitasta, ladosta
työn haltijat kuiskivat hiljaa,
hien kastama, armahin peltomaa
se keinuu kultaista viljaa,
yön, kauhun peikot pois kaikkoaa
vihan, riidan polkua siljaa.
Ja isäin aurat ja askeleet
ne kertovat jättiläistyöstä,
kun raivattu Hämeen vainiot
on synkästä Hiitten vyöstä,
tuhatvuotisten päivien jatkoksi
on pantu kappale yöstä.
Joka veräjän suulta ne astuvat
ne armahat muistot esiin,
toe-vaajat järvissä kertovat
monet taiat, luetut vesiin,
ja laitumen tiellä merkit myös
suven, tultaissa suuriin kesiin.
Sun riihesi sauhut, saunasi,
näky autuas mulle aina,
pihapolulla askele emännän,
elovakka ei olalla paina...
Kuva kallis, ah, sieluni virvoittaa,
kuin taivaan anti ja laina.
Ja näin minä rohkenen elolta
viel’ anoa hiukan verran:
ah, täällä mun suo’os uinahtaa,
levon viimeisen kun saan kerran,
suo kuunnella, kun yli vainion
pyhät kuuluvat kellot Herran.
Häme kultainen maa, Häme kaunoinen maa,
Häme muistojen lempeä lehto,
Häme, peltojen syvien perimää,
missä keinui jo taattoni kehto,
oi siunattu maa, Häme armahin,
osa onneni, unteni ehto!


Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.