Häme!
Ulkoasu
Häme! Kirjoittanut Eero Eerola |
- Häme, kultainen maa, Häme, kaunoinen maa,
- Häme, unteni onnen ehto,
- sun pirttisi hämärän rauhassa
- mun keinahti pieni kehto,
- Häme, peltojen syvien perimää,
- Häme ensi lempeni lehto!
- Sun ilmasi rakkainta hengittää,
- sun vettesi vyöt niin somat,
- sun kunnaasi metsien saartamat,
- niin kotoiset sekä omat,
- työn raskaan aikaan sa voimia luot,
- sen siunaat helteet ja lomat.
- Jos jalkani joskus kauaksi vie,
- tie outo on kulkijan eessä,
- sydän nyyhkivi povessa rauhaton,
- on kaihoisat silmät veessä...
- kas täällä, täällä vain Hämeen mies
- käy onnensa taivas seessä.
- Ja täällä tääll’ olen kuokkinut
- oman pienen peltoni sarkaa,
- ja täällä tääll’ olen vaalinut
- sitä unteni tainta arkaa,
- se ettei vain kuole kylmyyteen,
- tai muuten käsistä karkaa...
- Ja mun mökkini kiukaan takana,
- kuin muinen, sirkka se soittaa,
- ja mun voimani, pellosta peräisin,
- taas uusia sarkoja voittaa,
- kuu katsoo pirttiin hymyillen,
- ja päivä kauniina koittaa.
- Joka töllistä, aitasta, ladosta
- työn haltijat kuiskivat hiljaa,
- hien kastama, armahin peltomaa
- se keinuu kultaista viljaa,
- yön, kauhun peikot pois kaikkoaa
- vihan, riidan polkua siljaa.
- Ja isäin aurat ja askeleet
- ne kertovat jättiläistyöstä,
- kun raivattu Hämeen vainiot
- on synkästä Hiitten vyöstä,
- tuhatvuotisten päivien jatkoksi
- on pantu kappale yöstä.
- Joka veräjän suulta ne astuvat
- ne armahat muistot esiin,
- toe-vaajat järvissä kertovat
- monet taiat, luetut vesiin,
- ja laitumen tiellä merkit myös
- suven, tultaissa suuriin kesiin.
- Sun riihesi sauhut, saunasi,
- näky autuas mulle aina,
- pihapolulla askele emännän,
- elovakka ei olalla paina...
- Kuva kallis, ah, sieluni virvoittaa,
- kuin taivaan anti ja laina.
- Ja näin minä rohkenen elolta
- viel’ anoa hiukan verran:
- ah, täällä mun suo’os uinahtaa,
- levon viimeisen kun saan kerran,
- suo kuunnella, kun yli vainion
- pyhät kuuluvat kellot Herran.
- Häme kultainen maa, Häme kaunoinen maa,
- Häme muistojen lempeä lehto,
- Häme, peltojen syvien perimää,
- missä keinui jo taattoni kehto,
- oi siunattu maa, Häme armahin,
- osa onneni, unteni ehto!
Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.