Hämeen laulu

Hämeen laulu. Kirjoittanut Irene Mendelin

Soi Hämeen laulu raikas, soi –

Kajahda pilvihin!

Ja kansasta sä tarinoi,

Mi voimin pontevin

On työskennellyt, taistellut

Ja karun luonnon voittanut.

Niin jalonjylhä luonto on

Saloilla Hämeenmaan

Ja kansakin tää pelvoton

On tyyni, vakaa vaan,

Vaikk’ elon aallot elämöi,

Vaikk’ kuinkin myrskyt mylleröi.

Mut suvilehdon lempeys

Myös kansaan hengen luo,

Ja vetten, metsäin viehkeys

Mietettä monta tuo; –

Siks’ on tää kansa sitkeä

Niin ihmeen hellä, miettivä.

Miss’ ennen suot ja rämehet

Vain hyytä huokuivat

Ja tuotti tuskat tuhannet

Ja nälkäkuolemat, –

Nyt viljapellot aaltoaa,

Ne edistystä kannattaa.

Ja missä synkkyys vallitsi

Ja hengen musta yö,

Nyt opin ahjot leimuvi,

Ne loi tään kansan työ.

Niiss’ soihtu valistuksen on,

Ne viittaa valon voittohon.

Kun sota syttyi, salamoi

Ja surmaa suitsutti

Ja maahan vihamiehen toi,

Mi ryösti, murhasi,

Ei sortunut se silloinkaan –

Se taisteli ja toivoi vaan.

Se mont’ on kovaa kokenut,

Tää kansa Hämeenmaan,

Mut sille voimaa valanut

On usko Jumalaan; –

Siin’ on sen kilpi ankara,

Sen kalpa kirkas, voittoisa.

Se usko läpi usman, yön

Sai kansan voittohon,

Se leimasi sen toimen, työn,

Se siunannut sen on.

Sit’ ellös hylkää konsanaan,

Sä kansa kallis Hämeenmaan

Soi Hämeen laulu raikas, soi!

Kajahda pilvihin!

Ja kansasta sä tarinoi,

Mi voimin pontevin

Käy innoin elon taistohon

Ja uskoo valon voittohon.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.