Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria:Hämeen varhaisimpia kirkollisia muistomerkkejä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Novgorodin hyökkäykset Hämeeseen Karjalan valloituksen aikana. Hämeen varhaisimpia kirkollisia muistomerkkejä.
Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria
Kirjoittanut Julius Ailio
Hakoisten linnan Hämeen linnan edeltäjänä.



VI. Hämeen varhaisimpia kirkollisia muistomerkkejä.


Kaikkein varhaisinta Hämeen käännytystä eivät enää ole todistamassa mitkään muistomerkit. Vaatimattomat Herran huoneet tai vain puuristit, jotka ensimäisten lähetysmunkkien ja ensimäisten kääntyneitten toimesta kohosivat hämäläiskyläin keskuuteen, ovat aikoja sitte lahonneet. Sittekun kristinuskoa alettiin suuremmalla voimalla levittää, ja kun se oli ehtinyt saada runsaammin tunnustajia, siis viimeistään Tuomas piispan aikana, on jo arvokkaampia kirkkorakennuksia välttämättömine jumalanpalvelus-esineineen, kuten kastemaljoineen, pyhäinkuvineen, suitsutus-astioineen j.n.e. varmaankin ollut suuremmissa asutuskeskuksissa.
Aluksi olivat kirkot tietenkin puusta rakennettuja, mutta mahdollistahan on, että Tuomas piispan aikana — samaan aikaan kuin Turun tuomiokirkko oli rakenteella — joku harmaa-tai tiilikivinen kappelikin olisi Hämeeseen syntynyt. Rakennuskehityksen kannalta katsoen huvittava ilmiö on liuta kivisiä pikkukirkkoja, joita esiintyy Tyrvannössa (Lepaassa), Kalvolassa, Akaassa («Konhon kirkko»), Vesilahdella (kuva 34) ja Urjalassa (muualla Suomessa on näitä Kokemäellä, Virolahdella ja Mikkelissä).
Tällaiset pikkukirkot ovat ainakin joissakin tapauksissa itsenäisiksi kirkkorakennuksiksi katsottavia, niinkuin eräät Uplannin esimerkit osottavat. Siellä on eräänkin myöhemmän kivikirkon vieressä aikaisempi pieni kappeli. Eräässä toisessa tapauksessa muodostaa sellaisen kappelin kaksi seinää myöhemmin rakennetun kirkon nurkkaosueen[1]. Joskus lienevät pikkukirkot alkuaan olleet isompain kirkkojen sakasteiksi aijottuja, vaikka itse kirkko syystä tai toisesta on rakentamatta jäänyt. Onpa väitetty, että näin yleensä olisi laita, koska pikkukirkkojen suunta on pohjois-eteläinen. Tämä seikka yksinään ei kuitenkaan riitä niiden sakastitarkoitusta todistamaan. Rakennuksen tai oven suunnasta huolimatta on näet alttari voinut kylläkin sijaita itäseinällä, jos niin ehdottomasti vaadittiin.
Mitä tulee Hämeen pikkukirkkojen ikään, on sitä vaikeata vuosisadankaan tarkkuudella määrätä, kun niiden rakennustekniikka ei osota erikoisempia piirteitä ja koristelu on yksinkertaista tai puuttuu kokonaan. Joskus viittaa oviaukon kaarimuoto ja profileeraus romaanilaisen tyylin aikaan, joka on päättynyt 1200-luvun puolivaiheilla, mutta tähän seikkaan yksinään ei ole liioin luottamista. Joskus taas tekevät puheenaolevat rakennukset selvästi myöhemman vaikutuksen. Joka tapauksessa on kukin pikkukirkko seudullaan ensimäinen meidän aikaamme säilynyt kirkkorakennus.
Huomattavin varhais-keskiaikainen kirkko Hämeessa on Hattulan kirkko. Sen tietää kansantaru tulleen muuratuksi niistä tiilistä, joita Hämeen linnaa rakennettaessa jäi jälelle. Taru lienee saanut alkunsa joko siitä, että molempain rakennusten tiilet ovat silmäänpistävän samanlaisia, nykyisistä aivan eroavia, tai siitä että Hämeen linnasta on myöhemmin, ainakin v. 1582, saatu tiiliä Hattulan kirkon korjaamiseen. Tiilien yhtäläisyys viittaa suunnilleen samaan rakennus-aikaan, mutta ikäerosta se ei todista toisen tai toisenkaan puolelle. Tiilien saanti linnalta osottaa linnan isäntäin suosiota kirkkoa kohtaan, siltä antamatta, niinkuin on luultu[2], mitään selitystä siihen kysymykseen, miksikä kirkko alkuaan on tiilistä rakennettu, kun sen sijaan muissa Suomen keskiaikaisissa kirkoissa, Turun tuomiokirkkoa lukuunottamatta, on tyydytty harmaaseen kiveen.
Hattulan kirkon iästä voidaan lopullinen käsitys muodostaa vasta sitte, kun itse rakennuksesta on ehditty saada ammattimiehen havaintoihin ja mittauksiin perustuva kuvaus, ja kun kirkkoa on lähemmin vertailtu muihin varhaisiin Itämeren maiden rakennuksiin. Pintapuolisenkin tarkastelun nojalla on ilmeistä, ettei kirkko ole yhdellä kertaa syntynyt. Vanhimmalta osalta näyttää. sakasti, joka päälaivasta eroaa m. m. akkunainsa pienen koon ja pyörökaarisuuden puolesta, kuin myös siinä, ettei seinän yläosassa ole valkeata raitaa. Läheisesti muistuttaa sakasti romaanilaista tyyliä, kun sen sijaan itse kirkon suippokaariset akkunat y. m. piirteet osottavat gootilaisen tyylin luonnetta.
Prof G. NYSTRÖMin tekeillä olevat tutkimukset osottavat kuitenkin, hänen suosiollisen ilmoituksensa mukaan, että itse kirkko on varhaisempi kuin sakasti ja alkuaan myös romaanilaiseen tyyIiin tehty. Sittemmin ovat m. m. useimmat kirkon akkunat, esim. kuvassa 35 näkyvä länsipäädyn akkuna, tulleet uudestaan muodostetuiksi — pohjoisessa eli sakastin puolisessa seinässä olevat akkunat ovat vasta myöhäisellä ajalla tehtyjä. Sakasti on sen sijaan jäänyt alkuperäiseen muotoonsa.
Vertailukohtia puheenaolevalle kirkolle näyttää olevan tarjolla Itämeren maakunnissa, lähinnä kenties sikäläisissä dominikaanikirkoissa. Niinikään on yhtäläisiä piirteita tavattavissa Itämeren länsipuolella. Ruotsalaisesta kirkkojen tutkijasta tri S. AMBROSIANIsta tuntui Hattulan kirkko, valokuvista päättäen, muistuttavan eräitä hänen mielestään 1200-1uvun alkupuoliskolla rakennettuja myöhäis-romaanilaisia Uplannin tiilikirkkoja (esim. Nysatran kirkkoa). Kuitenkin näki hän siinä myös piirteitä, esim. länsipäädyn akkunan muodossa, jotka Uplannissa, m. m. Tenstan kirkossa ja Upsalan tuomiokirkossa esiintyvinä, olisivat luettavat 1200~luvun loppupuolelle. Päätyarkkitehtuurille tarjoisivat vertailukohtia m.m. Pietarin ja «harmaiden veljesten« kirkot Lundissa.
Näin ollen on mahdollista, että Hattulan kirkko on rakennettu jo Tuomas piispan aikana, luultavimmin vähän ennen hämäläisten kapinaa, mutta että se sitten saman sataluvun loppupuolella on tullut uudistetuksi gootilaiseen tyyliin. Joka tapauksessa näyttää kirkon rakennuksen aika olevan asetettava viimeistään Birger jaarlin Hämeenretken vaiheille[3].
Sen poikkeusaseman selittämiseksi, jossa Hattulan kirkko rakennus-aineensa puolesta on vanhain maalaiskirkkojemme joukossa, on sitä arveltava Hämeen emäkirkoksi, tavallaan piispankirkon vastineeksi[4]. Tavallista arvokkaampi ja rikkaampi arkkitehtuuri, jonka on tehnyt mahdolliseksi tiilenkäytön, edellyttää epäilemättä erikoista tarkoitusta. Mutta keneltä muulta tätä on odoteltava kuin Hämeen seurakuntakehityksen järjestelijältä, lähinnä tietysti Suomen piispalta?
Jos Hattulan kirkko todellakin katsotaan Hämeen vanhaksi pääkirkoksi, osottaisi se paremmin kuin mikään muu seikka hämäläisten heimojärjestön keskuksen, jonne tietenkin pääkirkko perustettiin, sijaineen juuri tällä seudulla.
Irtonaisia kirkollisia muistomerkkejä on Hämeessä tuskin säilynyt Birges jaarlin retken edelliseltä ajalta. Suunnilleen retken ajalta on sen sijaan olemassa joitakuita, taide-ja kirkkohistorialliselta kannalta arvokkaita kultti-esineitä, jotka varmaankaan eivät olleet ainoita senaikaisissa Hämeen kirkoissa.
Mielenkiintoinen on etenkin Urjalan vanha alttarikaappi (kuv. 36), jonka pääkuvio esittää Neitsyt Mariaa ja Jesuslasta, sivukuviot tapahtumia Jesuksen lapsuudesta. Kaapin arkkitehtuuri m. m. pilarien päät ja apilanlehtikaari, jonka yläosa on puoliympyrän muotoinen — kuvioiden ryhmitys ja vaatteiden luonteva poimutus ovat kaikki myohais-romaanilaiselle tyylille ominaisia. Lähimpinä kaapin vastineina on mainittu[5] kaksi slesvigilästä kuviosarjaa, joista toinen kuulunee 1200-luvun alkuosalle, toinen puolivälille.
Sangen huomattava myöskin on kuvassa 37 nähtävä romaanilaistyylinen ristiinnaulitun kuva Vanajasta. Kristus on siinä kuvattu maailman valtiaaksi eikä kärsiväksi marttyyriksi. Orjantappurakruunun sijasta on kuninkaankruunu. Lisäksi ovat molemmat jalat olleet eri nauloilla kiinnitettyinä, ja vyötäisliina ulottuu polviin asti. Veistos muistuttaa eräitä 1100-ja 1200-lukujen krusifikseja[6].
Lopuksi on mainittava Vesilahden kastemalja, joka osottaa ikäänkuin punoen tehtyjä koristenauhoja. Tämä koriste, joka on ollut hyvin yleinen Suomessa, varsinkin Karjalassa, pakanuuden ja kristinuskon raja-ajalla, on alkuaan kehittynyt romaanilaistyylissä tavallisesta akantus-aiheesta. Malja on nähtävästi kotimaista työtä ja jonkun verran myöhäisempi edella mainittuja esineitä[7].


Viitteet[muokkaa]

  1. O. Janse, Kyrkliga byggnader, Uppland, utg. af. K. Human. Vetenskapssamfundet i Uppsala, s. 568.
  2. J. Rinne ja K. K. Meinander, Hattulan vanha kirkko, Suomen nähtävyyksiä 5.
  3. Edellä mainitussa kirjasessa on oletettu koko kirkon rakennetun vasta 1300 vuoden vaiheilla.
  4. Hattulan kirkko Hämeen emäkirkko, Kaikuja Hameesta, VIII, s. 1-10. Vrt. K. R. Melander, Hattulan kirkon rakennuksesta 1500-luvun lopulla, SM, 1913,
  5. Altarskap och träsniderier, SMy:n aik., XXIV, s. 21.
  6. Sarna teos, s. 30.
  7. Vrt. Hj. Appelgren-Kivalo, Romansk ornamentik, FM, XVII, 1910, s. 83 S.