Hän kylvää

Hän kylvää.

Kirjoittanut Sigbjørn Obstfelder

Päivin ihmiset leikkiä lyö,

kuolema kylvää, kun saapuu yö.

Kuolema kylvää.

Kulkee ja kylvää,

kylvää, ah kylvää –

kalpeita liljoja, arkoja ruusuja,

mimoosia, mustia orvokkeja,

hyasintteja sairaita, nääntyviä.

Kulkee ja kylvää,

kylvää, ah kylvää –

hymyä valjua, itkua arkaa,

sairasta kaipuuta, synkintä tuskaa,

toivottomuutta.

Päivin ihmiset leikkiä lyö,

kuolema kylvää, kun saapuu yö.

Kuolema kylvää.

Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.