Hän nukkui

Hän nukkui. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Vei viljat halla, ukko vaan

Nyt lausui hymähdellen:

On toinen päivä, sumuinen,

Vaan toinen kirkas jälleen.

Ja rutto raatoi raavahat

Ja kaasi orhin ha’asta,

Vaan kasvatetaan uusia –

Näin ukko vain nyt haastaa.

Ja sota sorti poikasen,

Tuon töllin turvan ainoon –

Nyt ukko miettii: loppuuhan.

Myös kerran verenvaino.

Ja turma kaasi tyttären;

Nyt ukko sortui huoleen –

”Taas näen sen armaan lapsosen,

Kun itse täältä kuolen”.

Ja sorto kaasi tukeet maan,

Se ukolle tuskaa tuotti: –

”Se saihan osan paremman

Kun nukkui, armoon luotti”.

Vaan vapaus kun ryöstettiin,

Myös ukko itse nukkui,

Ja kylissä nyt kuiskataan:

Hän kansan tuskaan hukkui.

Lähde: Paavo-Kallio, Esa 1910: Se verinen sunnuntai. Tampere.