Hän syntyy jälleen
Ulkoasu
Hän syntyy jälleen. Kirjoittanut Immi Hellén |
- On hankein alla niityt ynnä pellot
- ja illan tuuli hiljaa huminoi.
- Ja kumahdellen kaikuu juhlakellot,
- ne illan rauhaa kaikkialle soi.
- Luo hohtoansa maisemihin kuudan,
- kun tähdet ylhät kiertää ratojaan.
- Ja aatos kulkee kauas maahan Juudan
- ja pysähtyvi majaan matalaan.
- Ja sielun silmä näkee ihmeet siellä,
- ne iki-ihmeet eivät vanhenneet.
- Ne sydämiä sytyttävät vielä,
- vuostuhannet on vaikka kulkeneet.
- Hän syntyy jälleen, lapsi taivahainen,
- taas riemukuorot korkeuden soi.
- Sen rinnalla on köyhää kaikki mainen,
- se yksin rikkahaksi tehdä voi.
- Hän Kristus sama tänään on kuin eilen,
- on sama jälkeen vuosituhanten.
- Käy kirkkahaksi, totuus kallis, meille,
- oi, kalleimmaksi käyös sydämen!
- Kun sammuu auringot ja syntyy uudet,
- on raunioina vallat maailmain,
- Hän sama on, jos kulkee ikuisuudet. –
- Mun, ajanlapsen, synny rintahain!
1926.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.