Hän veitikka on pieno

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hän veitikka on pieno.

Kirjoittanut Robert Burns


Hän veitikka on pieno,
niin veikeä ja vieno;
hän on niin hellän hieno,
mun vieno armahain.
Vaikk’ kaino, täynnä tulta!
Hän sydämen vei multa,
ja alta vainoin kulta
saa suojaa rinnoillain.
Hän veitikka on pieno,
niin veikeä ja vieno;
hän on niin hellän hieno,
mun vieno armahain.
Pois huolten lentää annan,
ja vaivat mailmanrannan
ma hänen kanssaan kannan;
nään onnen riemut vain.


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.