Häpeä
| Häpeä. Kirjoittanut Toivo Raita |
- On Suomi kuin myrskyssä haaksi,
- sitä hyytävät hyrskyt lyö,
- meni taivahan rannan taaksi
- jo ainoa tähtein vyö.
- Ois tarpeena yhteistarmo,
- tasa-arvo ja veljeys nyt,
- kun mahtavan naapurin armo
- on jääksi jo jähmettynyt.
- Vaan ei ole veljesverta
- nyt kansassa Suomen maan;
- sotapurret ne soutaa merta,
- vihan käärmehet luikertaa.
- Suku, kerskuja ”synnyinmaallaan”
- nyt naamarin heittää pois
- ja mittaa kymmenysva’allaan
- mitä arvoa Suomella ois.
- Ja tulokset tuosta on kummat:
- tämä kansa on ilmaa vain.
- Nämä uusien laskujen summat
- nyt laativat herroille lain:
- Ois kukkaron surmaksi varmaan
- nyt Suomea puolustaa. –
- ”Isänmaan” tuon ennen niin armaan
- kuin konin, nyt kaupita saa.
- Ja avulla vieraan mahdin
- he kahlita tahtoo tuon
- työn raatajan, vapausvahdin
- ja kuokkijan Suomen suon.
- Ja ottaen aseiksi raudat
- ja pamput ja browningit
- he vaativat vallasta ”naudat”
- ja sijalle – ”kirkiisit”.
- Nyt kansa, mi astua tohti
- vain askeleen päivyttä päin,
- saa kääntyä orjuutta kohti
- ees ilkeäin ilvehtijäin.
- Näin hetkenä, jolloin maassa
- luja veljeys tarpeena ois,
- edut entiset voittaa va’assa,
- maan onni se ajetaan pois.
- Siis hävetkää, häijyt parvet!
- Teko tuo oli turmion työ!
- Ei umpehen painu ne arvet,
- joita pettäjäin peitset lyö!
- Tämä tekonne paatena painaa
- oman kansanne harteilla taas.
- Ei ihme, jos kerran on vainaa
- se toivo, min katalat kaas.
- Vaan vielä ei ”orjia” myöty.
- Sana kaupassa meilläkin lie!
- Pian lahtarikaartit on lyöty.
- Taas onnehen auki on tie.
Lähde: Raita, Toivo & Jali Joutsen 1917: Alas sota!: rajuja riimejä. Työläiskynäilijäin kustannusliike, Helsinki.