Haaksirikkoisen itsepuheluja

Haaksirikkoisen itsepuheluja. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Jos sinä niin elät kuten sydän sanoo,

Jos sinä sitä pyydät, mitä sielu janoo,

Löydät sä onnesi, saavutat sä rauhan

Kaivatun kauan!

Kuinka mä niin elän kuten sydän sanoo,

Kuinka mä sitä pyydän, mitä sielu janoo,

Kun olen kelvoton siihen, mitä halaan,

Voimaton aivan?

Voimani uupuivat, masentuivat vallan;

Toivojeni ensi taimet hyyti hyinen halla;

Ihanteeni sortuivat, sydämmeni murtui,

Sielukin turtui.

Miksi taas ihanteita itselleni laitan,

Miksikä lemmenkukan hentosen taitan?

Sikskö, että sydän polo haavat uudet saisi,

Ei nukahtaisi?

Siksi mä ihanteita itselleni laitan,

Siksi mä lemmenkukan hentosen taitan,

Että edes hetkeks’ saisi sydän lohdutusta –

Taas katoovaista!

Niin taasen elämätä uudellensa koitan;

Josko mä taistelussa murrun tai voitan –

Jos murrun, mitäs siitä, murruin jo kerran;

Auta, oi, Herra!

1-7 1901.

Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.