Siirry sisältöön

Haan Kielojen-kuningas kaino

Wikiaineistosta
Haan Kielojen-kuningas kaino

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Haan Kielojen-kuningas kaino,
haan Kielojen-kuningas kalvaaks saa,
on kuollut morsio aino,
hän suree Kielojen-prinsessaa.
Suru kuninkaan rintaa viiltää,
pää raskas painuvi hervoksiin,
ja hopeakypärä kiiltää
suviyössä valjuna niin.
Yli paarin seittiverhoin
ja kukkien suitsutusmaljakon
lemut leijuvat pihkaterhoin,
salo tuoksua täynnä on.
Ne heiluvat kuusen kerkät,
ja latvasta keinuvan koivun soi
niin kaihoin soinnut herkät,
salo huohuu ja hummoi.
Humu viestejä murheikkaita,
se valtasurua kuiskien,
pois pitkin metsämaita
vie kuninkaanlinnasta kielojen.


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.