Haassa
Ulkoasu
Haassa. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Kellot ne metsässä helkkävät,
- kilkkavat karjotiellä,
- laitumet laajat ja viherjät,
- paimen on kotona siellä.
- Nurmea nuorta nyhtävät
- kilvassa sarvipäiset,
- illalla sitten lypsävät
- kipposet täysinäiset.
- Kärpäset, sääsket ja paarmatkin
- suristen metsässä lentää,
- syöksyvät selkään ja lapoihin,
- lehmät ne huiskivat häntää.
- Rastahat koivussa raksuttain
- viettävät armasta aikaa.
- Lehmät ne ruohoa nyhtävät vain,
- laulusta tuosta ei taikaa.
- Toinen ja toinen ammahtaa
- ahnaasti pää vain maassa. –
- Täällä on hauskaa ja herttaisaa
- vehreessä kesähaassa.
- Lampaat ne liikkuvat parvissaan,
- kil kali tiukuset soivat.
- Säikkyen lähtevät laukkaamaan,
- minkä vain miekkoset voivat.
- Juoksevat lähi louhikkoon,
- pälyvät säikäyksissään.
- Liiku ei tuosta tuokioon,
- vaikka ei vaaraa missään.
- Määkien siinä seisovat vain,
- kannotkin nauravat noille.
- Sammakko pensaassa kurnuttain
- ilkkuvi houkkioille.
- Aidalla västäräkkikin
- pilkaten pyrstöä kieppaa:
- ”Nähty tuo temppu on ennenkin” –
- suuhunsa sääsken sieppaa.
- Paimen torvea toitottaa,
- katsovi päivän terää,
- kohta jo illanhetki saa –
- karjansa yhteen kerää.
- Hallille puolet eväästä suo,
- kuusessa käkönen kukkuu.
- Kauniisti karjan kotia tuo,
- rauhassa yönsä nukkuu.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.