Haihtumaton muisto
| Haihtumaton muisto Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Muut muistot haihtuu, katoaa,
- Yks säilyy yksinään:
- Onk’ iloinen vai suruinen,
- En tiedä itsekään.
- Kun riemun päivyt loistettaan
- Mun elontiellein luo,
- Kuin varjo aina muassain
- Käy muiston haamu tuo.
- Kun murhe mielen valloittaa
- Ja silmä kyyneltyy,
- Ei murhe sitä yksin tee:
- Se on myös muiston syy.
- Se mukanani vaeltaa,
- Jos minne kulkenen;
- Sit’ aattelen, jos puhelen
- Tai muita kuuntelen.
- Siit’ erota en tahdokaan,
- Se kanssain vanhentuu.
- Se minun on! Ei niitäkään
- Siit’ tiedä kenkään muu.
- Muut muistot haihtuu, katoaa,
- Yks säilyy yksinään:
- Onk’ iloinen vai suruinen,
- En tiedä itsekään.
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.