Hakkaaja

Hakkaaja. (Runeberg). Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Mä hakannut oon hennoksiin,

Ja hakkaan uudestaan,

Ja kirves vaikk’ on kirkas, niin

Ei huoju honka vaan.

Mä olin ennen väkevä,

Vaan voimat väheni,

Ku paljas pettu syötävä,

Ja vesi juomani.

Jos muualle ma muuttaisin

Ja saisin herroillen,

Ken tiesi, leivän leikkaisin

Mä vielä vehnäisen.

Ja ehkä lähi kaupunki

Mun maksais vaivani –

Vaikk’ aattelen näin useesti,

Sinn’ eip’ oo toivoni.

Siell’ onko vaarat vihannat,

Ku järveen kuvastaa;

Ja päivän nousu ihana,

Ja lasku sulokaan?

Siell’ onko keto kukkiva,

Tai synkkä hongisto?

Ja kultani, nyt soittava,

Hän siellä oisiko?

Vaan pilvi poi’es pakenee

Tuon tuulen hupina –

Ja isänmaatta ihmisen

Mit’ onpi elämä?

Mutt’ ehkä Herra kansansa

Jo huolet huojentaa;

Ja ehkä syksy tullessaan

Tuo leipää parempaa.

Kvn.

Lähde: Ilmarinen 24.5.1867.