Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi irtolaislain muuttamisesta 1970
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi irtolaislain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
[muokkaa]1970 vuoden valtiopäivät n:o 11.
Irtolaisten huolto maassamme perustuu 17 päivänä tammikuuta 1936 annettuun irtolaislakiin (57/36). Tämä laki ja irtolaishuoltoon läheisesti liittyvä muu lainsäädäntö on parhaillaan kokonaisuudessaan uudistettavana. Kun tämä uudistustyö vielä suurimmalta osalta riippuu eri komiteoitten tai toimikuntien töiden valmistumisesta, ei tässä vaiheessa ole mahdollista tehdä ehdotusta kysymyksessä olevan lainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Irtolaislaissa on kuitenkin eräitä kohtuuttomuuksia ja muita kiireellistä korjausta vaativia epäkohtia, joiden poistamiseksi hallitus on katsonut aiheelliseksi antaa irtolaislain muuttamiseksi sekä eräiksi muiksi siihen liittyviksi lain muutoksiksi tämän esityksen.
Esityksessä ei ole varsinaisesti puututtu irtolaishuollon periaatteisiin, vaan rajoituttu sellaisiin muutosehdotuksiin, joiden avulla voimassa olevan lainsäädännön pahimmat epäkohdat saataisiin poistetuiksi. Esitys perustuu pääasiassa sosiaaliministeriön 20 päivänä kesäkuuta 1967 asettaman irtolaishuoltotoimikunnan 18 päivänä huhtikuuta 1969 antamaan osamietintöön n:o 1 (komiteanmietintö 1969:B 36).
Irtolaishuollon toimenpiteet muodostavat irtolaislain mukaan asteittain tiukkenevan järjestelmän. Lain 5 §:n mukaan irtolainen, jota ei ohjauksen eikä valvonnankaan avulla saada elämään säännöllisesti ja kunniallisesti, voidaan eräin edellytyksin sijoittaa työlaitokseen tai pakkotyöhön. Pakkotyölaitokset on laissa määritelty pakkotyön suorittamista varten perustetuiksi ja järjestetyiksi laitoksiksi. Tällaisia erityislaitoksia, joissa pakkotyön täytäntöönpano irtolaishuollon ankarimpana asteena voitaisiin toteuttaa, ei ole kuitenkaan perustettu, vaan pakkotyöseuraamus pannaan täytäntöön vankilassa. Työlaitokseen sopeutumattomia on siten jouduttu käsittelemään vankilassa samaan tapaan kuin vapausrangaistuksiin tuomittuja rikollisia.
Pakkotyöseuraamus voidaan määrätä, paitsi irtolaiselle, myös lapsesta suoritettavan elatusavun perimiseksi tai huoltoavun korvaamiseksi työlaitokseen määrätylle taikka kunnalliskotiin sopeutumattomana tai soveltumattomana laitokseen otetulle seuraamuksena laitoksen järjestyksen rikkomisesta (laki lapsen elatusavun turvaamisesta eräissä tapauksissa 23.7.1965/432, 15 § ja huoltoapulaki 17.2.1956/116, 55 §). Lisäksi pakkotyöhön voidaan määrätä sukupuolitaudin takia pakolliseen sairaalahoitoon määrätty sopeutumaton potilas (sukupuolitautilaki 25.1.1952/52, 15 §). Päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta annetun lain (96/61) alkuperäisen sanamuodon mukaan voitiin myös siinä laissa tarkoitettu huollettava siirtää eräissä tapauksissa työlaitokseen ja edelleen pakkotyöhön. Tätä lakia muutettiin kuitenkin 25 päivänä elokuuta 1962 annetulla lailla (460/62) siten, että työlaitos- ja pakkotyöseuraamus poistettiin ja niiden tilalle tuli määrääminen suljettuun huoltolaan.
Rangaistuslaitoksessa täytäntöönpantavaa pakkotyöseuraamusta onkin nyky-yhteiskunnassa pidettävä kohtuuttomana. Sen käytännölliset tulokset ovat sitä paitsi laitoshuollon tarkoitusperien kannalta vähäiset verrattuina järjestelmän yhteiskunnalle aiheuttamiin kustannuksiin ja huollettavalle koituvaan kärsimykseen. Pakkotyöseuraamus ehdotetaan näin ollen kokonaan poistettavaksi irtolaislaista.
Lakiehdotuksen mukaan olisi työlaitoksen järjestykseen sopeutumattomiksi osoittautuneita huollettavia varten järjestettävä tarkoitukseen sopiva erityisosasto. Sellaiseksi voisi sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyä jonkin valtion tai kunnallisen työlaitoksen asianmukaisen osaston.
Säännökset työlaitoksen erityisosastoon siirtämisestä, siellä pitämisen vähimmäisajasta, järjestyksenpidosta siellä ja muusta osaston toiminnasta on ehdotettu pääasiassa yhdenmukaisiksi sen kanssa, mitä vastaavasti on päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huoltoloihin sopeutumattomien osalta mainittujen väärinkäyttäjien huollosta annetussa laissa säädetty.
Irtolaislain mukaisen laitoshuollon päätarkoituksena on huollettavan sosiaalinen kuntouttaminen. Huomattava osa työlaitokseen määrätyistä irtolaisista on kuitenkin siinä määrin sielullisesti poikkeavia, ettei nykyisissä laitoksissa, joissa pääasiallisena hoitona on työterapia, ole mainittua tarkoitusta ollut saavutettavissa pitkienkään laitosaikojen kuluessa. Kuitenkin on fyysisesti heikkokuntoiset voitu työlaitoksessa huomattavassa määrin kuntouttaa. Tämä kuntoutus ei yleensä vaadi niin pitkiä aikoja kuin nykyinen irtolaislaki sallii. Tämän vuoksi ja kun sellaisen laitosseuraamuksen kestoa, joka aiheuttaa kohtuuttomia vaikeuksia toimenpiteen kohteeksi joutuneelle, on syytä rajoittaa, on määräaikoja ehdotettu lyhennettäviksi.
Enimmäisaika, joka irtolaista voitaisiin saman päätöksen nojalla pitää työlaitoksessa, tulisi ehdotuksen mukaan olemaan ensikertalaisen osalta kuusi kuukautta nykyisen yhden vuoden sijasta. Sellaista irtolaista, jota edellisten viiden vuoden aikana on irtolaisuudesta pidetty työlaitoksessa, voitaisiin taas pitää siellä uudella päätöksellä yhteensä enintään yksi vuosi nykyisen kolmen vuoden asemesta. Lyhin aika, minkä työlaitokseen toimitettu irtolainen joutuisi olemaan laitoksessa, olisi ehdotuksen mukaan yksi kuukausi, kun se voimassa olevan lain mukaan on kolme kuukautta.
Voimassa olevan lain eräs epäkohta on, ettei sitä aikaa, minkä irtolainen joutuu olemaan vankilassa odottamassa irtolaisuutta koskevan asian ratkaisua, voida lukea hänen työlaitosajakseen. Tämän epäkohdan korjaamiseksi ehdotetaan, että aika, minkä irtolainen on ollut työlaitokseen toimittamista varten vapautensa menettäneenä, olisi aina kokonaan luettava hänen hyväkseen työlaitoksessa oloaikaa laskettaessa.
Työlaitoksesta pois päästetylle irtolaiselle on usein aiheutunut vaikeuksia sen vuoksi, ettei työlaitoksesta ole voitu antaa hänelle matkalippua tai vastaavasti varoja koti- tai valvontapaikkakunnalle matkustamista varten. Lakiin ehdotetaankin nyt otettavaksi asiasta nimenomainen säännös. Matkasta aiheutuvat kustannukset jäisivät ehdotuksen mukaan valtion lopullisesti kannettaviksi.
Lainmuutosten voimaan tullessa vankilassa pakkotyötä suorittamassa olevat irtolaiset saisivat hyväkseen uudesta laista johtuvan lievennyksen. Heidän osaltaan ehdotetaan sekä työlaitoksessa oloaika että pakkotyöaika luettaviksi laitoksessa pitämisen enimmäisaikaan. Tämän vuoksi olisi moni pakkotyössä olevista heti lain voimaantullessa päästettävissä välittömästi vapauteen. Kaikkien pakkotyöstä ehdollisesti päästettyjen irtolaisten katsottaisiin myös vapautuneen pakkotyöstä johtuneista seuraamuksista, jolloin heidän irtolaisvalvontansa lakkaisi. Ne pakkotyössä olevat, jotka lain voimaantullessa eivät vielä ole ehtineet olla työlaitoksessa ja pakkotyössä lakiehdotuksen mukaista pisintä aikaa, olisi viipymättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta siirrettävä vankilasta työlaitoksen erityisosastoon. Siihen asti kunnes pakkotyöläinen on siirretty vankilasta sanottuun erityisosastoon, häneen on vankilassa sovellettava aikaisemman lain säännöksiä. Lain muutosten tullessa voimaan vireillä olevat pakkotyöhön määräämistä koskevat asiat raukeaisivat.
Lakiehdotuksessa edellytettyjä työlaitoksen erityisosastoja tarvittaisiin yksi miehiä ja yksi naisia varten. Niiden ylläpito tulisi lisäämään valtion menoja arviolta 200 000 markkaa vuodessa. Toisaalta pakkotyöläiset vapautuisivat vankiloista, mistä syntyisi vastaava säästö vankeinhoitolaitoksen menoissa sekä vapautuisi hoitopaikkoja. Vapautuvien irtolaisten kotimatkoista valtiolle taasen voidaan arvioida aiheutuvan 5 000 markan suuruinen meno vuodessa.
Niin kuin edellä on mainittu, pakkotyöseuraamusta käytetään paitsi irtolaisiin myös huoltoavun korvauksen tai elatusavun perimiseksi työlaitokseen määrättyihin, jotka eivät sopeudu työlaitoksen järjestykseen. Tällaiset olisi sen jälkeen kun pakkotyöseuraamus on poistettu irtolaislaista, voitava sijoittaa työlaitoksen erityisosastoon. Huoltoapulain puheena olevaa säännöstä ehdotetaankin muutettavaksi siten, että tällainen sijoittaminen olisi mahdollista. Työlaitoksen erityisosastoa koskevia säännöksiä voitaisiin muutoksen vuoksi soveltaa myös elatusvelvolliseen, joka lapsen elatusavun turvaamisesta eräissä tapauksissa annetun lain nojalla on määrätty työlaitokseen.
Sukupuolitautilaissa edellytettyä pakollista sairaalahoitoa ei ole nykyisin tarvinnut lainkaan käyttää. Tällaiseen hoitoon määrättyjen niskoittelevien potilaiden käsitteleminen pakkotyössä tai työlaitoksen erityisosastossa olisi muutoinkin tarkoitustaan vastaamatonta ja kohtuutonta, minkä vuoksi sukupuolitautilain 15 § ehdotetaan kumottavaksi.
Kun ei voida pitää kohtuullisena, että pakkotyöseuraamuksen tultua lainsäädännöstä poistetuksi, ennen lain muutoksen voimaantuloa pakkotyössä olleet vangit joutuisivat rangaistusten täytäntöönpanossa ensikertalaisia vankeja huonompaan asemaan sovittamansa pakkotyöseuraamuksen vuoksi, ehdotetaan rangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 3 luvun 5 § siten muutettavaksi, että aikaisemmin pakkotyössä ollutta vankia ei enää käsiteltäisi toiskertaisena.
Edellä sanotun perusteella annetaan Eduskunnalle hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:
[Lakiehdotuksia ei ole tallennettu Wikiaineistoon.]