Haltiattaret

Haltiattaret. Kirjoittanut Katri Vala

Punaharsoinen haltiatar sanoi:

»Kauneinta ovat pilvet,

kun ne vyöryvät taivaalla

kuin suunnaton lammasmeri

tai kiitävät repaleisina

huutaen ja ojennetuin siivin

kuin harmaat jättiläislinnut.

Ja ukkospilvi – miten ihana se on!

Pimenee, metsän takaa nousee

kuin suuren jumalan sinimusta pää

ja alkaa salamoida ja jyristä.

Ja tyyninä iltoina taivaanrannalla

uivat pilvet ruskossa

kuin punaiset lumpeet

kultaisen meren rannalla.

Voi tuntea niiden tuoksun.»

Keltaharsoinen haltiatar sanoi:

»Kauneinta ovat kukat ja perhoset.

Jos on kyllin pieni,

voi kiivetä kellokukkain teriin.

Miten kuultavan sinistä ilma niissä on,

kun aurinko paistaa!

On ihme, ettei kuole autuudesta

kylpiessään kultaisessa pölyssä

raukein, onnellisin jäsenin.

Ja perhoset!

Luuletteko, että enkelit ovat niitä kauniimpia!»

Hän oli kovin pieni ja lapsellinen.

Siniharsoinen haltiatar sanoi:

»Kauneinta on lähde,

jonka pohjalla on valkoista hiekkaa

ja puita niin lähellä reunaa,

että vesi on aivan vihreää

siellä täällä kultainen täplä.»

Vihreäharsoinen haltiatar sanoi:

»Kauneinta on suo.

Sitä ei voi selittää.

Liukukaa kerran veneessä

mustaa suojokea,

kun taivas on himmeän sininen,

ja kuu paistaa,

ja suosta nousee usvaa

ja väkevän pursun lemua!»

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.