Hanhenmarssi

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hanhenmarssi

Kirjoittanut Otto Manninen


Ei vietetä ensimmäisiä
On hanhen monopooli
ja roomalainen rooli
pelastaa Kapitooli:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
En moiti hanhenpäitä,
on niissä niitä näitä,
on muuta niiss’, ei täitä:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
On valpas silmäluomi:
pelastuu pieni Suomi
kuin muinoin suuri Ruomi:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Ei tartu hanheen vesi,
jos hankasi tai pesi.
Saat itse silmillesi:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Vaan kettu hiipii hiljaa –
on hanhet ketun viljaa,
se puhu ei persiljaa:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Se vanha, viisas kettu,
se Herran armoitettu,
hihittää: Hellallettu!
Ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Se siin’ ei suotta kiistä,
se sieppaa niskapiistä,
niin että lähtee niistä:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Niin loppuu hanhen loru,
sen koommin ei se toru,
mutt’ uusill’ uus on poru:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Ne valvoo, muut kun makaa;
käy hanhenmarssi vakaa,
yks ääntää toisen takaa:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Yks seuraa toisen perää,
ei erimieltä herää,
yks aate kaikki kerää:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Maan vanhan, rakkaan rallin
ei mennä mullin-mallin
suo tahti hanhitallin:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Pois hanhein halveksunta!
Muu missä hoitokunta
niin valpas, vailla unta:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
On päätä niill’, on kaulaa,
on maksaa monta naulaa,
ne marssii ja ne laulaa:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Ne hoitaa, valvoo vaalit,
maat, markat, kapitaalit,
on täynnä arsenaalit:
ka-kaa, ka-kaa, ka-kaa!
Ah, kauniit kassamarkat,
ne niistä niin on tarkat.
Hei, kuomat, kumoon sarkat:
ain’ eläköön ka-kaa!
Ah, valkohanhet armaat
ja kirjavat ja harmaat,
päät pienet, paksut parmaat,
ah, autuas, ka-kaa!


Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.