Hanna (Mäkinen)
Ulkoasu
Hanna. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Hanna akkunasta
- Ulos katseli.
- Silloin sattumasta
- Siellä asteli
- Kyyhkys-raukka aivan
- Ontuvaisena,
- Ahdistamana
- Suuren tuskan, vaivan.
- Tämän nähtyänsä
- Hanna sukkelaan
- Päätti tehtävänsä,
- Riensi auttamaan:
- Huonehesen laati
- Pesän pienoisen,
- Tilan hienoisen,
- Linnun siihen saatti.
- Siinä sairastansa
- Hellin holhosi,
- Kunnes vaivastansa
- Lintu parani.
- Sitten avatulle
- Akkunalle sen
- Laski, lausuen:
- »Rakas olet mulle.»
- Vaan ei siipiänsä
- Nosta lintunen;
- Hanna edessänsä
- Näkee ihmehen;
- Katso, loistavainen,
- Kaunis enkeli
- Tuolla väikkyvi
- Taivaan-ihanainen.
- Hanna kummastellen
- Häneen katsovi;
- Mutta tyttösellen
- Lausuu enkeli:
- »Joka armiaasti
- Muita auttelee,
- Sitä suojelee
- Herra laupiaasti!»
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.